Jobin 3

1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Depois deste trabalho abriu sua boca, e amaldiçoou o dia de seu nascimento.

2 Ja Job vastasi ja sanoi:

Respondeu Jó:

3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

“Que pereça o dia em que eu nasci, a noite que dizia: “Há um menino concebido”.

4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Que esse dia seja uma escuridão. Não deixe que Deus de cima o busque, nem deixar a luz brilhar sobre ela.

5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Deixe a escuridão e a sombra da morte reivindicá-la para si mesmos. Deixe uma nuvem habitar sobre ela. Que tudo isso faça o dia negro aterrorizá-lo.

6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Quanto a essa noite, deixe que a escuridão espessa se apodere dela. Que não se regozije entre os dias do ano. Que não chegue ao número dos meses.

7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Eis, que essa noite seja estéril. Que nenhuma voz alegre venha aí.

8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Let eles amaldiçoam quem amaldiçoa o dia, que estão prontos para despertar o leviatã.

9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Que as estrelas de seu crepúsculo sejam escuras. Deixe que ela procure luz, mas não tenha nenhuma, nem deixá-lo ver as pálpebras da manhã,

10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

porque não fechou as portas do ventre de minha mãe, nem escondeu problemas de meus olhos.

11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

“Por que eu não morri do útero? Por que eu não desisti do espírito quando minha mãe me aborreceu?

12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Por que os joelhos me receberam? Ou por que o peito, que eu deveria amamentar?

13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Por enquanto, eu deveria ter me deitado e ter ficado quieto. Eu deveria ter dormido, então eu estaria em repouso,

14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

com reis e conselheiros da terra, que construíram lugares de resíduos para si mesmos;

15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

ou com príncipes que tinham ouro, que enchiam suas casas de prata;

16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

ou como um nascimento inoportuno escondido que eu não tinha sido, como bebês que nunca viram a luz.

17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Ali os ímpios deixam de incomodar. Aí o cansaço está em repouso.

18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Ali os prisioneiros estão à vontade juntos. Eles não ouvem a voz do mestre de tarefas.

19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Os pequenos e os grandes estão lá. O servo está livre de seu amo.

20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

“Por que se dá luz a quem está na miséria, vida para o amargo de alma,

21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

que anseiam pela morte, mas ela não chega; e cavar para ele mais do que para tesouros escondidos,

22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

que se regozijam excessivamente, e estão contentes, quando podem encontrar a sepultura?

23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Por que é dada luz a um homem cujo caminho está escondido, em quem Deus se envolveu?

24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Pois meu suspiro vem antes de eu comer. Meus gemidos são derramados como água.

25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Pois o que eu temo vem sobre mim, aquilo de que tenho medo vem até mim.

26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Não estou à vontade, nem estou quieto, nem tenho descanso; mas vêm os problemas”.