Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
Depois disto Jó abriu sua boca, e amaldiçoou seu dia.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
Pois Jó respondeu, e disse:
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Pereça o dia em que nasci, e a noite [em que] se disse: Um homem foi concebido.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Torne-se aquele dia em trevas; Deus não lhe dê atenção desde acima, nem claridade brilhe sobre ele.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Reivindiquem-no para si trevas e sombra de morte; nuvens habitem sobre ele; a escuridão do dia o espante.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Tome a escuridão aquela noite; não seja contada entre os dias do ano, nem faça parte do número dos meses.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Ah se aquela noite fosse solitária, e música de alegria não viesse a ela!
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Amaldiçoem-na os que amaldiçoam o dia, os que se preparam para levantar seu pranto.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Escureçam-se as estrelas de sua manhã; espere a luz, e não venha, e as pálpebras não vejam o amanhecer;
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Pois não fechou as portas do ventre onde eu estava, nem escondeu de meus olhos o sofrimento.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Por que eu não morri desde a madre, ou perdi a vida ao sair do ventre?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Por que joelhos me receberam? E por que seios me amamentaram?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
Pois agora eu jazeria e repousaria; dormiria, e então haveria repouso para mim;
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
Com os reis e os conselheiros da terra, que edificavam para si os desertos;
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Ou com os príncipes que tinham ouro, que enchiam suas casas de prata.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Ou [por que] não fui como um aborto oculto, como as crianças que nunca viram a luz?
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
Ali os maus deixam de perturbar, e ali repousam os cansados de forças.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
Ali os prisioneiros juntamente repousam; [e] não ouvem a voz do opressor.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Ali estão o pequeno e o grande; e o servo livre [está] de seu senhor.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Por que se dá luz ao sofredor, e vida aos amargos de alma,
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Que esperam a morte, e ela não chega, e que a buscam mais que tesouros;
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
Que saltam de alegram e ficam contentes quando acham a sepultura?
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
[E também] ao homem cujo caminho é oculto, e a quem Deus [o] encobriu?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
Pois antes do meu pão vem meu suspiro; e meus gemidos correm como águas.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
Pois aquilo eu temia tanto veio a mim, e aquilo que tinha medo me aconteceu.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
Não tenho tido descanso, nem tranquilidade, nem repouso; mas perturbação veio sobre mim.
