Jobin 3

1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Tukun wik sac, na Job el fah kasla ac selngawi len se ma osweyukla el.

2 Ja Job vastasi ja sanoi:

El fahk,

3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

“O God, selngawiya fong se ma srimetak nga ah; Ac len se ma osweyukla nga!

4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

O God, ekulla len sac nu ke lohsr lulap. Nimet kom sifil esam len sac; Ac tia pac lela tuh in oasr kalem tolak len sac.

5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Oru tuh in sie len ohkok ac lohsr matoltol; Afinya ke pukunyeng, ac kosrala kalmen faht uh liki.

6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Eela fong sac liki yac uh, Ac tia lela in sifil oekyuk.

7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Oru tuh in wangin koanon fong sac, Sie fong wangin pusren engan lohngyuk.

8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Lela tuh mwet inutnut in selngawi len sac, Elos su etu in pirakak kosro sulallal Leviathan.

9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Lela tuh itu Nasren in tia tolak, Ac oru tuh lohsr lun fong sac in lohsr na, ac tia sifil kalmelik.

10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Selngawiya fong sac lah pwanang nga isusla, Ac oru nga pula ma upa ac keok.

11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

“Nga ke ngan misa na insien nina kiuk ah, Ku ke pacl se na ma osweyukla nga ah.

12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Mwe mea nina kiuk ah in sruokyuwi finyepal? Mwe mea elan katitiyu?

13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Nga funu misa na in pacl sac, nga lukun mongla na in pacl inge,

14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

Oanna motul oana tokosra, ku mwet leum Su sifil musaela inkul matu sin mwet leum uh.

15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

Nga lukun motul na oana fisrak Su nwakla lohm selos ke gold ac silver,

16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Ku motul oana sie tulik fusr ma misa na meet liki el isusla uh.

17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

In kulyuk uh, mwet koluk ac tila orekma koluk, Ac mwet orekma su totola elos eis pacl in mongla lalos ke elos oan in kulyuk uh.

18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Mwet sruoh ma misa tari elos muta in misla, Ac elos sukosok liki pusren sapsap ac kas kou.

19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Mwet nukewa ac sun misa — mwet pwengpeng oayapa mwet tia eteyu — Ac mwet foko elos sukosokla.

20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

“Efu ku kom oru tuh mwet uh in mutana in moul keok? Efu ku kom sang kalem in tolak mwet asor?

21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

Elos tupanna elos in misa, a elos tiana misa. Elos lungse kulyuk uh liki kutena mwe kasrup.

22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

Elos ac tiana engan nwe ke na elos misa ac pukpuki.

23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

God El okanlana ma ac sikyak nu selos tok uh, Ac El kosralosla tuh elos in tia ku in oru kutena ma.

24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Nga tia mongo — nga tung na, Ac nga tia ku in kutongya sasao luk.

25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Ma nukewa ma nga sangeng ac sensen kac uh sikyak.

26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Wangin misla nu sik, wangin mongla luk, Ac wangin saflaiyen mwe lokoalok nu sik.”