Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this hath Job opened his mouth, and revileth his day.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
And Job answereth and saith: —
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Let the day perish in which I am born, And the night that hath said: 'A man-child hath been conceived.'
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
That day — let it be darkness, Let not God require it from above, Nor let light shine upon it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Let darkness and death-shade redeem it, Let a cloud tabernacle upon it, Let them terrify it as the most bitter of days.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
That night — let thick darkness take it, Let it not be united to days of the year, Into the number of months let it not come.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Lo! that night — let it be gloomy, Let no singing come into it.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Let the cursers of day mark it, Who are ready to wake up Leviathan.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Let the stars of its twilight be dark, Let it wait for light, and there is none, And let it not look on the eyelids of the dawn.
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Because it hath not shut the doors Of the womb that was mine! And hide misery from mine eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why from the womb do I not die? From the belly I have come forth and gasp!
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Wherefore have knees been before me? And what [are] breasts, that I suck?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For now, I have lain down, and am quiet, I have slept — then there is rest to me,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
With kings and counsellors of earth, These building wastes for themselves.
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Or with princes — they have gold, They are filling their houses [with] silver.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
(Or as a hidden abortion I am not, As infants — they have not seen light.)
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There the wicked have ceased troubling, And there rest do the wearied in power.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
Together prisoners have been at ease, They have not heard the voice of an exactor,
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Small and great [are] there the same. And a servant [is] free from his lord.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Why giveth He to the miserable light, and life to the bitter soul?
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Who are waiting for death, and it is not, And they seek it above hid treasures.
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
Who are glad — unto joy, They rejoice when they find a grave.
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
To a man whose way hath been hidden, And whom God doth shut up?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
For before my food, my sighing cometh, And poured out as waters [are] my roarings.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For a fear I feared and it meeteth me, And what I was afraid of doth come to me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I was not safe — nor was I quiet — Nor was I at rest — and trouble cometh!
