Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this, opened Job his mouth, and cursed his day.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
So then Job began, and said:
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Perish, the day wherein I was born, and the night it was said, Lo! a manchild!
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
That day, be it darkness, —Let not God enquire after it from above, May there shine upon it no clear beam:
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Let darkness and death-shade buy it back, May there settle down upon it a cloud, Let a day’s dark eclipse cause it terror:
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
That night, darkness take it, —May it not rejoice among the days of the year, Into the number of months, let it not enter.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Lo! that night, be it barren, Let no joyous shouting enter therein:
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Let day-cursers denounce it, Those skilled in rousing the dragon of the sky:
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Darkened be the stars of its twilight, —Let it wait for light, and there be none, neither let it see the eyelashes of the dawn:
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Because it closed not the doors of the womb wherein I was, and so hid trouble from mine eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Wherefore, in the womb, did I not die? From the womb, come forth and cease to breathe?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
For what reason, were there prepared for me—knees? and why—breasts, that I might suck?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
Surely, at once, had I lain down, and been quiet, I had fallen asleep, then, had I been at rest:
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
With kings, and counselors of the earth, who had built them pyramids:
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Or with rulers possessing, gold, —Who had filled their houses with silver:
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Or that, like an untimely birth hidden away, I had not come into being, like infants that never saw light:
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There, the lawless, cease from raging, and there the toil-worn are at rest:
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
At once are prisoners at peace, they hear not the voice of a driver:
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Small and great, there, they are, and, the slave, is free from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Wherefore give, to the wretched, light? Or, life, to the embittered in soul?—
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Who long for death, and it is not, And have digged for it, beyond hid treasures:
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
Who rejoice unto exultation, Are glad, when they can find the grave:
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
To a man, whose way is concealed, And GOD hath straitly enclosed him?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
For, in the face of my food, my sighing, cometh in, and, poured out like the water, are my groans:
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For, a dread, I dreaded, and it hath come upon me, and, that from which I shrank, hath overtaken me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I was not careless, nor was I secure, nor had I settled down, —when there came—consternation!
