Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
Afterward Iob opened his mouth, and cursed his day.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
And Iob cryed out, and sayd,
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Let the day perish, wherein I was borne, and the night when it was sayde, There is a man childe conceiued.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Let that day bee darkenesse, let not God regarde it from aboue, neyther let the light shine vpon it,
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
But let darkenesse, and the shadowe of death staine it: let the cloude remayne vpon it, and let them make it fearefull as a bitter day.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Let darkenesse possesse that night, let it not be ioyned vnto the dayes of the yeere, nor let it come into the count of the moneths.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Yea, desolate be that night, and let no ioy be in it.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Let them that curse the day, (being readie to renue their mourning) curse it.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Let the starres of that twilight be dimme through darkenesse of it: let it looke for light, but haue none: neither let it see the dawning of the day,
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Because it shut not vp the dores of my mothers wombe: nor hid sorowe from mine eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why died I not in the birth? or why dyed I not, when I came out of the wombe?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Why did the knees preuent me? and why did I sucke the breasts?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For so shoulde I now haue lyen and bene quiet, I should haue slept then, and bene at rest,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
With the Kings and counselers of the earth, which haue buylded themselues desolate places:
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Or with the princes that had golde, and haue filled their houses with siluer.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Or why was I not hid, as an vntimely birth, either as infants, which haue not seene the light?
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
The wicked haue there ceased from their tyrannie, and there they that laboured valiantly, are at rest.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
The prisoners rest together, and heare not the voyce of the oppressour.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
There are small and great, and the seruant is free from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Wherefore is the light giuen to him that is in miserie? and life vnto them that haue heauie hearts?
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Which long for death, and if it come not, they would euen search it more then treasures:
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
Which ioy for gladnes, and reioyce, when they can finde the graue.
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
Why is the light giuen to the man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
For my sighing commeth before I eate, and my roarings are powred out like the water.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For the thing I feared, is come vpon me, and the thing that I was afraid of, is come vnto me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I had no peace, neither had I quietnesse, neither had I rest, yet trouble is come.
