Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this Job began speaking, cursing the day of his birth.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
He said,
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
“Wipe out the day I was born, and the night when it was announced that a boy had been conceived.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Turn that day to darkness. God above should not remember it. Don't let light shine on it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Take it back, darkness and death-shadow. A black cloud should overshadow it. It should be as terrifying as the darkness of an eclipse during the day.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Blot out that night as if it never existed. Don't count it on the calendar. Don't let it have a day in any month.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Let that night be childless, with no sounds of happiness heard.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Those who place curses on certain days should curse it, those who have the power to raise Leviathan.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Its early morning stars should stay dark. Looking for light, may none come, may it not see the glimmer of dawn
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
for it did not shut my mother's womb to prevent me from seeing trouble.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why wasn't I stillborn? Why didn't I die at birth?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Why was there a lap for me to lie on, or breasts for me to suck?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For now I would be lying down in peace. I would be sleeping and at rest,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
along with the kings of this world and their officials whose palaces now lie in ruins,
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
or with noblemen who collected gold and filled their houses with silver.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Why wasn't I a miscarriage, buried in secret, a baby who never saw the light?
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There in the grave the wicked give no more trouble, and those whose strength is gone have their rest.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
There prisoners take it easy—they don't hear the commands of their oppressors.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Both small and great are there, and slaves are freed from their masters.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Why does God give life to those who are suffering, living bitterly miserable lives,
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
those who are waiting for death that does not come and who are looking for death more desperately than hunting for treasure?
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
They're so incredibly happy when the reach the grave!
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
Why is light given to someone who doesn't know where they're going, someone God has fenced in?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
My groans are the bread I eat; my raging tears are the water I drink.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For all that I feared has happened to me; everything that I dreaded has come upon me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I have no peace, no quiet, no rest. All that comes is rage.”
