Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this Job opened his mouth, and cursed his day,
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
And he said:
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Let the day perish wherein I was born, and the night in which it was said: A man child is conceived.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Let that day be turned into darkness, let not God regard it from above, and let not the light shine upon it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Let darkness, and the shadow of death cover it, let a mist overspread it, and let it be wrapped up in bitterness.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Let a darksome whirlwind seize upon that night, let it not be counted in the days of the year, nor numbered in the months.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Let that night be solitary, and not worthy of praise.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Let them curse it who curse the day. who are ready to raise up a leviathan:
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Let the stars be darkened with the mist thereof: let it expect light and not see it, nor the rising of the dawning of the day:
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Because it shut not up the doors of the womb that bore me, nor took away evils from my eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why did I not die in the womb, why did I not perish when I came out of the belly?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Why received upon the knees? why suckled at the breasts?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For now I should have been asleep and still, and should have rest in my sleep.
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
With kings and consuls of the earth, who build themselves solitudes:
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Or with princes, that possess gold, and All their houses with silver:
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Or as a hidden untimely birth I should not be, or as they that being conceived have not seen the light.
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There the wicked cease from tumult, and there the wearied in strength are at rest.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
And they sometime bound together without disquiet, have not heard the voice of the oppressor.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
The small and great are there, and the servant is free from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Why is light given to him that is in misery, and life to them that are in bitterness of soul?
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
That look for death, and it cometh not, as they that dig for a treasure:
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
And they rejoice exceedingly when they have found the grave.
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
To a man whose way is hidden, and God hath surrounded him with darkness?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
Before I eat I sigh: and as overflowing waters, so is my roaring:
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For the fear which I feared hath come upon me: and that which I was afraid of, hath befallen me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
Have I not dissembled? have I not kept silence? have I not been quiet? and indignation is come upon me.
