Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this, Job opened his mouth and cursed the day of his birth.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
And this is what he said:
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
“May the day of my birth perish, and the night it was said, ‘A boy is conceived.’
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
If only that day had turned to darkness! May God above disregard it; may no light shine upon it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
May darkness and gloom reclaim it, and a cloud settle over it; may the blackness of the day overwhelm it.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
If only darkness had taken that night away! May it not appear among the days of the year; may it never be entered in any of the months.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Behold, may that night be barren; may no joyful voice come into it.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
May it be cursed by those who curse the day — those prepared to rouse Leviathan.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
May its morning stars grow dark; may it wait in vain for daylight; may it not see the breaking of dawn.
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
For that night did not shut the doors of the womb to hide the sorrow from my eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why did I not perish at birth; why did I not die as I came from the womb?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Why were there knees to receive me, and breasts that I should be nursed?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For now I would be lying down in peace; I would be asleep and at rest
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
with kings and counselors of the earth, who built for themselves cities now in ruins,
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
or with princes who had gold, who filled their houses with silver.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Or why was I not hidden like a stillborn child, like an infant who never sees daylight?
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There the wicked cease from raging, and there the weary find rest.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
The captives enjoy their ease; they do not hear the voice of the oppressor.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Both small and great are there, and the slave is freed from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Why is light given to the miserable, and life to the bitter of soul,
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
who long for death that does not come, and search for it like hidden treasure,
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
who rejoice and greatly exult when they can find the grave?
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
Why is life given to a man whose way is hidden, whom God has hedged in?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
I sigh when food is put before me, and my groans pour out like water.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For the thing I feared has overtaken me, and what I dreaded has befallen me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I am not at ease or quiet; I have no rest, for trouble has come.”
