Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
After this Job opened his mouth, and cursed his day.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
And Job answered and said,
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Let the day perish in which I was born, and the night which said, There is a man-child conceived.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Let that day be darkness. Let not God from above seek for it, nor let the light shine upon it.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Let darkness and the shadow of death claim it for their own. Let a cloud dwell upon it. Let blackness come upon it.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
As for that night, let thick darkness seize upon it. Let it not rejoice among the days of the year. Let it not come into the number of the months.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Lo, let that night be barren. Let no joyful voice come in it.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Let them curse it who curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Let the stars of the twilight of it be dark. Let it look for light, but have none, nor let it behold the eyelids of the morning.
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Because it did not shut up the doors of my mother's womb, nor hide trouble from my eyes.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Why did I not die from the womb? Why did I not give up the spirit when my mother bore me?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Why did the knees receive me? Or why the breast, that I should suck?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
For now I should have lain down and been quiet. I should have slept. Then I would have been at rest
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
with kings and counselors of the earth, who built waste places for themselves,
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
or with rulers who had gold, who filled their houses with silver.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Or I should have been as a hidden untimely birth, as infants that never saw light.
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
There the wicked cease from troubling, and there the weary are at rest.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
There the prisoners are at ease together. They do not hear the voice of the taskmaster.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
The small and the great are there. And the servant is free from his master.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Why is light given to him who is in misery, and life to the bitter in soul,
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
who long for death, but it comes not, and dig for it more than for hid treasures,
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
who rejoice exceedingly, and are glad when they can find the grave?
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
Why is light given to a man whose way is hid, and whom God has hedged in?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
For my sighing comes before I eat, and my groanings are poured out like water.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
For the thing which I fear comes upon me, and that which I am afraid of comes to me.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
I am not at ease, nor am I quiet, neither have I rest, but trouble comes.
