Jobin 3

1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

此後約伯開口詛咒自己的生日。

2 Ja Job vastasi ja sanoi:

約伯開始說：

3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

願我誕生的那日消逝，願報告「懷了男胎」的那夜滅亡。

4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

願那日成為黑暗，願天主從上面不再尋覓它，再沒有光燭照它。

5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

願黑暗和陰影玷污它，濃雲遮蓋它，白晝失光的晦暗驚嚇它。

6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

願那夜常為黑暗所制，不讓它列入年歲中，不讓它算在月分裏。

7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

願那夜孤寂煢獨，毫無歡呼之聲。

8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

願那詛咒白日者，有術召喚海怪者，前來詛咒那夜。

9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

願晨星昏暗，期待光明而光明不至，也不見晨光熹微，

10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

因為它沒有關閉我母胎之門，遮住我眼前的愁苦。

11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

我為何一出母胎沒有立即死去﹖為何我一離母腹沒有斷氣﹖

12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

為何兩膝接住我﹖為何兩乳哺養我﹖

13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

不然現今我早已臥下安睡了，早已永眠獲得安息了，

14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

與那些為自己建陵墓的國王和百官，

15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

與那些金銀滿堂的王侯同眠；

16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

或者像隱沒的流產兒，像未見光明的嬰孩；

17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

在那裏惡人停止作亂，在那裏勞悴者得享安寧；

18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

囚徒相安無事，再不聞督工的呼叱聲，

19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

在那裏大小平等，奴隸脫離主人。

20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

為何賜不幸者以光明，賜心中憂苦者以生命﹖

21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

這些人渴望死，而死不至；尋求死亡勝於寶藏，

22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

見到墳墓，感覺歡樂，且喜樂達於極點!

23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

人的道路，既如此渺茫，天主為何賜給他生命，又把他包圍﹖

24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

歎習成了我的食物，不停哀嘆有如流水。

25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

我所畏懼的，偏偏臨於我身；我所害怕的，卻迎面而來。

26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

我沒有安寧，也沒有平靜，得不到休息，而只有煩惱。