Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
Te phoeiah Job loh a ka te a ang tih a khohnin te a tap.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
Te vaengah Job loh a doo tih,
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
“Amah kah thang nah khohnin neh, ‘Tongpa a yom,’ a ti hlaem khaw paltham mai saeh.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Te khohnin te a hmuep la om palueng vetih, Pathen loh a so la toem pawt mako. Te dongah vangnah loh te soah sae boel saeh.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Te te hmaisuep neh dueknah hlipkhup loh suk saeh. A soah khomai yaal saeh lamtah, hlahmop hnin bangla let saeh.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Tekah hlaem te a hmuep loh lo saeh lamtah kum khat kah khohnin dongah a kohoe boel saeh, hla taenah dongah khaw kun boel saeh.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Tekah hlaem te pumhong la om saeh lamtah a khuiah omngaih laa cuen boel saeh ne.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Khohnin thae aka phoei thil tih, a coekcoe la Leviathan aka haeng loh, te te tap saeh.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Hlaemhmah aisi khaw hmuep saeh lamtah, khosae te lamtawn cakhaw sae boel saeh, mincang khosaeng te hmu boel saeh.
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Ka bungko thohkhaih te a khaih mai vetih thakthaenah he ka mik lamloh a thuh mai kolla.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
Balae tih bung khuiah ka duek pawh. Bungko lamloh ka thoeng tih ka pal hae.
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
Balae tih khuklu loh kai n'doe, balae tih rhangsuk loh n'khut.
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
Ka yalh to palueng koinih dingsuek la ka ip mong vetih ka duem lah ni.
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
Manghai rhoek neh a imrhong aka thoh diklai olrhoep rhoek taengla,
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
Amih taengkah sui mangpa rhoek neh a im ah tangka aka hawn rhoek taengah.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
Rhumpu bangla n'thuh kanoek vetih vangnah aka hmuh noek pawh camoe rhoek bangla ka om pawt mako.
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
Teah te halang rhoek loh khoponah a toeng uh tih thadueng aka bawt khaw pahoi duem.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
Thongtla rhoek te rhenten rhalthal uh tih, tueihno ol ya uh pawh.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Tanoe neh kangham khaw amah la om pahoi tih sal khaw a boei taeng lamloh sayalh coeng.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
Balae tih thakthaekung taengah vangnah, hinglu khahing taengah hingnah a paek?
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Dueknah hamla aka rhingda long khaw dang hae pawt tih kawn lakah te te a too.
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
Phuel a hmuh uh vaengah omngaihnah neh a ngaingaih la a kohoe uh.
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
A longpuei te hlang ham tah a thuh dae a taengah Pathen loh a mak pah.
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
Ka buh hmai ah ka hueinah ha pawk tih ka kawknah he tui bangla pha.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
Birhihnah neh ka birhih akhaw kamah m'vuei tih ka rhih nawn te khaw kamah taengah thoeng.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
Ka dingsuek pawt tih ka mong pawh, ka duem pawt vaengah khoponah ha thoeng,” a ti.
