Jobin 29

1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

Y Job nuevamente tomó la palabra y dijo:

2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

¡Si pudiera volver a ser como estaba en los meses pasados, en los días en que Dios me estaba cuidando!

3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

Cuando su luz brillaba sobre mi cabeza, y cuando por su luz podía andar en la oscuridad.

4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

Cuando yo estaba en los días de mi juventud, cuando mi tienda fue cubierta por la mano de Dios;

5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

Cuando él Todopoderoso estaba todavía conmigo, y mis hijos me rodeaban;

6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

Cuando mis pies se lavaron con leche, y ríos de aceite fluían de la roca para mí.

7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

Cuando salía a la puerta, para subir al pueblo y tomar asiento en el lugar público.

8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

Los jóvenes me vieron y se escondían, y los ancianos se levantaron de sus asientos;

9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

Los gobernantes se callaron, y se pusieron las manos en la boca;

10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

Los jefes bajaron su voz, y sus lenguas se les pegaba al paladar de sus bocas.

11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Porque cuando llegó a sus oídos, los hombres dijeron que yo era verdaderamente feliz; Y cuando vieron sus ojos, me dieron testimonio;

12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

Porque yo era un salvador de los pobres cuando él clamaba por ayuda, y por huérfano que no tenía ayuda.

13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

La bendición de aquel que estaba cerca de la destrucción vino sobre mí, y puse una canción de alegría en el corazón de la viuda.

14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Me puse la justicia como mi ropa, y estaba llena de ella; Las decisiones correctas fueron para mí una bata y un tocado.

15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

Yo era ojos para los ciegos, y pies para el que no tenía poder para caminar.

16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

Yo era un padre para los pobres, examinaba la causa que no conocía.

17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Por mí se rompieron los grandes dientes del malvado, y le hice renunciar a lo que había quitado violentamente.

18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Entonces dije: Terminaré con mis hijos a mi alrededor, mis días serán como la arena en número;

19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

Mi raíz estará abierta a las aguas, y él rocío de la noche estará en mis ramas,

20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

Mi gloria será siempre nueva, y mi arco se renueva fácilmente en mi mano.

21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Los hombres me escucharon, esperando y guardando silencio para mis sugerencias.

22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Después de haber dicho lo que tenía en mente, se quedaron callados y dejaron que mis palabras se adentren en sus corazones;

23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Me esperaban como a la lluvia, abriendo la boca como a las lluvias de primavera.

24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

Cuando yo les sonreía, cuando no tenían esperanza, y la luz de mi cara nunca fue nublada por su miedo.

25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

Tomé mi lugar como jefe, guiándolos en su camino, y fui como rey entre su ejército cuando estaban tristes yo los consolaba.