Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Job siguió hablando.
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
“¡Ojalá volviera a los viejos tiempos en que Dios me cuidaba!
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
Su luz brillaba sobre mí y alumbraba mi camino en la oscuridad.
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
Cuando era joven y fuerte, Dios era mi amigo y me hablaba en mi casa.
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
El Todopoderoso seguía conmigo y estaba rodeado de mis hijos.
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
Mis rebaños producían mucha leche, y el aceite fluía libremente de mis prensas de aceitunas.
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
Salí a la puerta de la ciudad y me senté en la plaza pública.
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
Los jóvenes me veían y se apartaban del camino; los ancianos me defendían.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
Los dirigentes guardaron silencio y se taparon la boca con las manos.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
Las voces de los funcionarios se acallaron; se callaron en mi presencia.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
“Todos los que me escuchaban me alababan; los que me veían me elogiaban,
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
porque daba a los pobres que me llamaban y a los huérfanos que no tenían quien los ayudara.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
Los que estaban a punto de morir me bendijeron; hice cantar de alegría a la viuda.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
Siendo sincero y actuando correctamente eran lo que yo llevaba como ropa.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
Fui como los ojos para los ciegos y los pies para los cojos.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
Fui como un padre para los pobres, y defendí los derechos de los extranjeros.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
Rompí la mandíbula de los malvados y les hice soltar su presa de los dientes.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Pensé que moriría en casa, después de muchos años.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
Como un árbol, mis raíces se extienden hasta el agua; el rocío se posa en mis ramas durante la noche.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
Siempre se me concedían nuevos honores; mi fuerza se renovaba como un arco infalible.
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
“La gente escuchaba atentamente lo que yo decía; se callaba al escuchar mis consejos.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
Una vez que yo hablaba, no tenían nada más que decir; lo que yo decía era suficiente.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
Me esperaban como quien espera la lluvia, con la boca abierta por la lluvia de primavera.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Cuando les sonreía, apenas podían creerlo; mi aprobación significaba todo el mundo para ellos.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
Decidí el camino a seguir como su líder, viviendo como un rey entre sus soldados, y cuando estaban tristes los consolaba”.
