Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Siguió Job explicando y dijo:
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
“¡Ojalá volviera a ser como en los meses pasados, como en los días en que Dios me protegía,
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
cuando su luz brillaba sobre mi cabeza, y su luz me guiaba en las tinieblas!
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
¿Cuál era en la madurez de mi vida, cuando era amigo de Dios y Este guardaba mi morada;
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
cuando el Todopoderoso estaba conmigo, y me rodeaban mis hijos;
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
cuando lavaba mis pies con leche, y de la roca me brotaban ríos de aceite.
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
(En aquel tiempo) cuando yo salía a la puerta de la ciudad, y en la plaza establecía mi asiento,
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
los jóvenes al verme se retiraban, y los ancianos se levantaban, y se mantenían en pie.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
Los príncipes contenían la palabra, y ponían su mano sobre la boca.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
Se callaba la voz de los magnates y su lengua se pegaba a su paladar.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
El que me escuchaba, me llamaba dichoso, y el ojo que me veía, daba señas en favor mío.
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
Yo libraba al pobre que pedía auxilio, y al huérfano que no tenía sostén.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
Sobre mí venía la bendición del que hubiera perecido, y yo alegraba el corazón de la viuda.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
Me revestía de justicia, y esta me revestía a mí, mi equidad me servía de manto y tiara.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
Era yo ojo para el ciego, y pie para el cojo,
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
padre de los pobres, que examinaba con diligencia aun la causa del desconocido.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
Quebraba los colmillos del malvado, y de sus dientes arrancaba la presa.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Por lo cual me decía: «Moriré en mi nido, y mis días serán tan numerosos como la arena;
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
mi raíz se extenderá hacia las aguas, y el rocío pasará la noche en mis hojas.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
Será siempre nueva en mí la gloria mía, y mi arco se renovará en mi mano.»
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
A mí me escuchaban sin perder la paciencia, aguardando silenciosamente mi consejo.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
Después de hablar ya no respondía nadie, porque (cual rocío) caían sobre ellos mis palabras.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
Me esperaban como se espera la lluvia, abrían su boca como a la lluvia tardía.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Si les sonreía estaban admirados, y se alegraban de esa luz de mi rostro.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
Yo decidía su conducta y me sentaba a la cabecera, habitaba como un rey entre sus tropas, cual consolador un medio de los afligidos.”
