Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Job retomou a sua parábola, e disse,
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
“Oh, que eu era como nos meses de antigüidade, como nos dias em que Deus cuidava de mim;
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
quando sua lâmpada brilhou em minha cabeça, e por sua luz eu caminhei através da escuridão,
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
como eu estava no meu auge, quando a amizade de Deus estava em minha tenda,
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
when o Todo-Poderoso ainda estava comigo, e meus filhos estavam ao meu redor,
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
when meus passos foram lavados com manteiga, e as rochas despejaram correntes de óleo para mim,
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
quando eu saí para o portão da cidade, quando preparei meu assento na rua.
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
Os jovens me viram e se esconderam. Os idosos se levantaram e se levantaram.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
Os príncipes se abstiveram de falar, e colocaram sua mão na boca.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
A voz dos nobres foi abafada, e sua língua grudada no céu da boca.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
Pois quando o ouvido me ouviu, então ele me abençoou, e quando o olho me viu, ele me elogiou,
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
porque eu entreguei os pobres que choraram, e também os órfãos de pai, que não tinham ninguém que o ajudasse,
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
a bênção daquele que estava pronto para perecer veio sobre mim, e eu fiz com que o coração da viúva cantasse de alegria.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
I me vestiu de retidão, e me vestiu. Minha justiça era como um manto e um diadema.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
Eu estava de olho nos cegos, e pés para o coxo.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
Eu era um pai para os necessitados. Pesquisei a causa dele que eu não conhecia.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
Eu quebrei as mandíbulas dos injustos e arrancou a presa de seus dentes.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Então eu disse: 'Eu vou morrer em minha própria casa', Vou contar meus dias como a areia.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
Minha raiz está espalhada pelas águas. O orvalho fica a noite toda na minha filial.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
Minha glória está fresca em mim. Meu arco está renovado em minha mão”.
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
“Os homens me escutaram, esperaram, e mantive silêncio para meu conselho.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
Depois das minhas palavras, eles não voltaram a falar. Meu discurso caiu sobre eles.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
Eles esperaram por mim como pela chuva. Suas bocas bebiam como com a chuva da primavera.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Eu sorria para eles quando eles não tinham confiança. Eles não rejeitaram a luz do meu rosto.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
Eu escolhi seu caminho, e sentei-me como chefe. Eu vivi como um rei no exército, como alguém que conforta as carpideiras.
