Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
addidit quoque Iob adsumens parabolam suam et dixit
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
quis mihi tribuat ut sim iuxta menses pristinos secundum dies quibus Deus custodiebat me
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
quando splendebat lucerna eius super caput meum et ad lumen eius ambulabam in tenebris
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
sicut fui in diebus adulescentiae meae quando secreto Deus erat in tabernaculo meo
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
quando erat Omnipotens mecum et in circuitu meo pueri mei
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
quando lavabam pedes meos butyro et petra fundebat mihi rivos olei
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
quando procedebam ad portam civitatis et in platea parabant cathedram mihi
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
videbant me iuvenes et abscondebantur et senes adsurgentes stabant
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
principes cessabant loqui et digitum superponebant ori suo
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
vocem suam cohibebant duces et lingua eorum gutturi suo adherebat
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
auris audiens beatificabat me et oculus videns testimonium reddebat mihi
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
quod liberassem pauperem vociferantem et pupillum cui non esset adiutor
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
benedictio perituri super me veniebat et cor viduae consolatus sum
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
iustitia indutus sum et vestivit me sicut vestimento et diademate iudicio meo
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
oculus fui caeco et pes claudo
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
pater eram pauperum et causam quam nesciebam diligentissime investigabam
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
conterebam molas iniqui et de dentibus illius auferebam praedam
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
dicebamque in nidulo meo moriar et sicut palma multiplicabo dies
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
radix mea aperta est secus aquas et ros morabitur in messione mea
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
gloria mea semper innovabitur et arcus meus in manu mea instaurabitur
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
qui me audiebant expectabant sententiam et intenti tacebant ad consilium meum
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
verbis meis addere nihil audebant et super illos stillabat eloquium meum
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
expectabant me sicut pluviam et os suum aperiebant quasi ad imbrem serotinum
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
si quando ridebam ad eos non credebant et lux vultus mei non cadebat in terram
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
si voluissem ire ad eos sedebam primus cumque sederem quasi rex circumstante exercitu eram tamen maerentium consolator
