Jobin 29

1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

ヨブまた語をつぎて曰く

2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

嗚呼過にし年月のごとくならまほし 神の我を護りたまへる日のごとくならまほし

3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

かの時には彼の燈火わが首の上に輝やき彼の光明によりて我黑暗を歩めり

4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

わが壯なりし日のごとくならまほし 彼時には神の恩惠わが幕屋の上にありき

5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

かの時には全能者なほ我とともに在し わが子女われの周圍にありき

6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

乳ながれてわが足跡を洗ひ 我が傍なる磐油を灌ぎいだせり

7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

かの時には我いでて邑の門に上りゆき わが座を街衢に設けたり

8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

少き者は我を見て隱れ 老たる者は起あがりて立ち

9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

牧伯たる者も言談ずしてその口に手を當て

10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

貴き者も聲ををさめてその舌を上顎に貼たりき

11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

我事を耳に聞る者は我を幸福なりと呼び 我を目に見たる者はわがために證據をなしぬ

12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

是は我助力を求むる貧しき者を拯ひ 孤子および助くる人なき者を拯ひたればなり

13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

亡びんとせし者われを祝せり 我また寡婦の心をして喜び歌はしめたり

14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

われ正義を衣また正義の衣る所となれり 我が公義は袍のごとく冠冕のごとし

15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

われは盲目の目となり跛者の足となり

16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

貧き者の父となり知ざる者の訴訟の由を究め

17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

惡き者の牙を折り その齒の間より獲物を取いだせり

18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

我すなはち言けらく 我はわが巣に死ん 我が日は砂の如く多からん

19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

わが根は水の邊に蔓り 露わが枝に終夜おかん

20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

わが榮光はわが身に新なるべくわが弓はわが手に何時も強からんと

21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

人々われに聽き默して我が敎を俟ち

22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

わが言し後は彼等言を出さず 我説ところは彼等に甘露のごとく

23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

かれらは我を望み待つこと雨のごとく 口を開きて仰ぐこと春の雨のごとくなりき

24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

われ彼等にむかひて笑ふとも彼等は敢て眞實とおもはず我面の光を彼等は除くことをせざりき

25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

われは彼等のために道を擇び その首として座を占め 軍中の王のごとくして居り また哀哭者を慰さむる人のごとくなりき