Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
