Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
And Job adds to lift up his allegory and says:
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
“Who makes me as [in] months past, As [in] the days of God’s preserving me?
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
In His causing His lamp to shine on my head, By His light I walk [through] darkness.
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
As I have been in days of my maturity, And the counsel of God on my tent.
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
When yet the Mighty One [is] with me. Around me—my young ones,
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
When washing my goings with butter, And the firm rock [is] with me—streams of oil.
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
When I go out to the gate by the city, In a broad place I prepare my seat.
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
Youths have seen me, and they have been hidden, And the aged have risen—they stood up.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
Princes have kept in words, And they place a hand on their mouth.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
The voice of leaders has been hidden, And their tongue has cleaved to the palate.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
For the ear heard, and declares me blessed, And the eye has seen, and testifies [to] me.
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
For I deliver the afflicted who is crying, And the fatherless who has no helper.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
The blessing of the perishing comes on me, And I cause the heart of the widow to sing.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
I have put on righteousness, and it clothes me, My justice as a robe and a crown.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
I have been eyes to the blind, And I [am] feet to the lame.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
I [am] a father to the needy, And the cause I have not known I search out.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
And I break the jaw-teeth of the perverse, And from his teeth I cast away prey.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
And I say, I expire with my nest, And I multiply days as the sand.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
My root is open to the waters, And dew lodges on my branch.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
My glory [is] fresh with me, And my bow is renewed in my hand.
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
They have listened to me, Indeed, they wait, and are silent for my counsel.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
After my word they do not change, And my speech drops on them,
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
And they wait for me as [for] rain, And they have opened wide their mouth [As] for the spring rain.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
I laugh at them—they give no credence, And do not cause the light of my face to fall.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
I choose their way, and sit [as] head, And I dwell as a king in a troop, When he comforts mourners.”
