Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
And Job continued and said in his parable,
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
Oh that I were as in months past, wherein God preserved me!
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
As when his lamp shone over my head; when by his light I walked through darkness.
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
[As] when I steadfastly pursued my ways, when God took care of my house.
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
When I was very fruitful, and my children were about me;
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
when my ways were moistened with butter, and the mountains flowed for me with milk.
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
When I went forth early in the city, and the seat was placed for me in the streets.
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
The young men saw me, and hid themselves: and all the old men stood up.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
And the great men ceased speaking, and laid their finger on their mouth.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
And they that heard [me] blessed me, and their tongue clave to their throat.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
For the ear heard, and blessed me; and the eye saw me, and turned aside.
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
For I saved the poor out of the hand of the oppressor, and helped the fatherless who had no helper.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
Let the blessing of the perishing one come upon me; yes, the mouth of the widow has blessed me.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
Also I put on righteousness, and clothed myself with judgment like a mantle.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
I was the eye of the blind, and the foot of the lame.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
I was the father of the helpless; and I searched out the cause which I knew not.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
And I broke the jaw teeth of the unrighteous; I plucked the spoil out of the midst of their teeth.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
And I said, My age shall continue as the stem of a palm tree; I shall live a long while.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
[My] root was spread out by the water, and the dew would lodge on my crop.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
My glory was fresh in me, and by bow prospered in his hand.
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
[Men] heard me, and gave heed, and they were silent at my counsel.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
At my word they spoke not again, and they were very gland whenever I spoke to them.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
As the thirsty earth expecting the rain, so they [waited for] my speech.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
Were I to laugh on them, they would not believe [it]; and the light of my face has not failed.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
I chose out their way, and sat chief, and lived as a king in the midst of warriors, as one comforting mourners.
