Jobin 29
1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
Job also added, taking up his parable, and said:
2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
Who will grant me, that I might be according to the months past, according to the days in which God kept me?
3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
When his lamp shined over my head, and I walked by his light in darkness?
4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
As I was in the days of my youth, when God was secretly in my tabernacle?
5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
When the Almighty was with me: and my servants round about me?
6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
When I washed my feet with butter, and the rock poured me out rivers of oil?
7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
When I went out to the gate of the city, and in the street they prepared me a chair?
8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
The young men saw me, and hid themselves: and the old men rose up and stood.
9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
The princes ceased to speak, and laid the finger on their mouth.
10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
The rulers held their peace, and their tongue cleaved to their throat.
11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
The ear that heard me blessed me, and the eye that saw me gave witness to me:
12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
Because I had delivered the poor man that cried out; and the fatherless that had no helper.
13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
The blessing of him that was ready to perish came upon me, and I comforted the heart of the widow.
14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
I was clad with justice: and I clothed myself with my judgment, as with a robe and a diadem.
15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
I was an eye to the blind, and a foot to the lame.
16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
I was the father of the poor: and the cause which I knew not, I searched out most diligently.
17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
I broke the jaws of the wicked man, and out of his teeth I took away the prey.
18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
And I said: I shall die in my nest, and as a palm tree shall multiply my days.
19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
My root is opened beside the waters, and dew shall continue in my harvest.
20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
My glory shall always be renewed, and my bow in my hand shall be repaired.
21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
They that heard me, waited for my sentence, and being attentive held their peace at my counsel.
22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
To my words they durst add nothing, and my speech dropped upon them.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
They waited for me as for rain, and they opened their mouth as for a latter shower.
24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
If at any time I laughed on them, they believed not, and the light of my countenance fell not on earth.
25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
If I had a mind to go to them, I sat first, and when I sat as a king, with his army standing about him, yet I was a comforter of them that mourned.
