Jobin 28
1 Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.
“Ko e moʻoni ʻoku ai ʻae halanga ki he siliva, mo e potu ki he koula ʻoku fakamaʻa ʻe he kakai.
2 Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.
ʻOku toʻo ʻae ʻaione mei he kelekele, pea ʻoku haka ʻae palasa mei he maka.
3 Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.
ʻOku ne fakangata ʻae fakapoʻuli, pea ne kumi ki hono ngataʻanga: ko e ngaahi maka ʻoe poʻuli mo e ʻata ʻoe mate.
4 Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.
ʻOku ʻoho mai ʻae vai mei he potu ʻoku ʻi ai ʻae kakai; ne ngalo ia ʻi he kau vaʻe: kuo matuʻu hake ia, ʻo mole atu mei he kakai.
5 Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.
ʻOku tupu ʻae mā mei he kelekele: pea ʻoku fulihi ʻi lalo ia ʻo hangē ko e afi.
6 Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.
Ko hono ngaahi maka ko e potu ia ʻoe ngaahi safaia: pea ʻoku ʻi ai ʻae efu koula.
7 Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.
Ko e hala eni ʻoku ʻikai ʻiloʻi ʻe he manupuna, pea kuo ʻikai mamata ki ai ʻae mata ʻoe vulita.
8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.
Naʻe ʻikai moloki ia ʻe he fānganga ʻoe laione, pe ʻalu ʻi ai ʻae laione fekai.
9 Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.
ʻOku ne ʻai hono nima ki he maka; ʻoku taʻaki fuʻu hake ʻe ia ʻae ngaahi moʻunga.
10 Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.
ʻOku ne matofa ʻae ngaahi tafeʻanga vai ʻi he ngaahi maka; pea ʻoku mamata ʻa hono mata ki he meʻa mahuʻinga kotoa pē.
11 Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.
ʻOku ne nonoʻo ʻae ngaahi vai ke ʻoua naʻa mafola ia; pea ko ia naʻe fufū ʻoku ne ʻomi ki he maama.
12 Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?
“Ka ʻe ʻilo ki fē ʻae poto? Pea komaʻa ia ʻae potu ʻoe ʻilo?
13 Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.
Ko hono mahuʻinga ʻo ia ʻoku ʻikai ʻilo ʻe he tangata; pea ʻoku ʻikai ʻilo ia ʻi he fonua ʻoe moʻui.
14 Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.
ʻOku pehē ʻe he loloto, ‘ʻOku ʻikai ʻiate au ia:’ ʻoku pehē mo e tahi, ‘ʻOku ʻikai ʻiate au.’
15 Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.
ʻE ʻikai faʻa maʻu ia ʻaki ʻae koula, pea ʻe ʻikai fakamamafa ʻae siliva mo hono totongi ʻoʻona.
16 Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.
ʻE ʻikai fakatauʻaki ia ʻae koula ʻo Ofeli, pe ko e oniki mahuʻinga, pe ko e safaia.
17 Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.
ʻOku ʻikai tatau mo ia ʻae koula mo e kalisitala: pea ʻe ʻikai fetongi ʻaki ia ʻae ngaahi teunga koula lelei.
18 Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.
ʻE ʻikai lau ki ai ʻae feo kulokula, mo e mataʻitofe: he ko e mahuʻinga ʻoe poto ʻoku lahi hake ia ʻi he ngaahi maka mahuʻinga.
19 Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.
ʻOku ʻikai tatau mo ia ʻae topasi ʻo ʻItiopea, pea ʻe ʻikai totongi ʻaki ia ʻae koula haohaoa.
20 Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?
Ko ia, ʻoku haʻu mei fē ʻae poto? pea ko maʻā ia ʻae potu ʻoe ʻilo?
21 Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.
He kuo fufū ia mei he mata ʻoe moʻui kotoa pē, pea fakalilolilo mei he fanga manu ʻoe ʻatā.
22 Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.
ʻOku pehē ʻe he fakaʻauha mo e mate, ‘Kuo ma fanongo ki hono ongoongo ʻo ia ʻaki homa telinga.’
23 Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.
“ʻOku ʻiloʻi ʻe he ʻOtua ʻa hono hala, pea ʻoku ne ʻiloʻi mo hono potu.
24 Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,
He ʻoku ne sio ki he ngaahi ngataʻanga ʻo māmani, pea ʻoku ne ʻafioʻi ʻaia kotoa pē ʻoku ʻi lalo langi;
25 Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.
Ke ne ngaohi ʻae mamafa ʻoe matangi; pea ʻoku ne tuʻutuʻuni ʻae ngaahi vai ʻi he fuofua.
26 Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,
ʻI heʻene fokotuʻu ʻae fono ki he ʻuha, pea mo e hala ki he ʻuhila ʻoe mana:
27 Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,
Ko ia naʻa ne mamata ki ai, pea fakahā ia; naʻa ne fokotuʻumaʻu ia, ʻio, pea naʻa ne hakule ki ai.
28 Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.
Pea naʻe pehē ʻe ia ki he tangata, ‘Vakai, ko e manavahē kia Sihova, ko e poto ia; pea ko e afe mei he kovi ko e ʻilo ia.’”
