Jobin 28
1 Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.
Sylv hev sin stad, der dei det finn, og gullet, som dei reinsa vinn,
2 Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.
og jarn fram or jordi fær, og kopar ut or steinen bræ’r;
3 Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.
På natteskuggen gjer dei slutt og myrkheims steinar granskar ut.
4 Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.
Djupt under by med annsamt liv i gruvor bergmenn kliv og sviv.
5 Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.
På jordi brødkorn fram dei driv, men inni upp som eld dei riv.
6 Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.
Safiren sit i steinar der, og der seg og gullklumpar ter,
7 Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.
Ei ørnen kjenner denne veg, for haukesyn han løyner seg.
8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.
Ei stolte rovdyr vegen fann, og løva aldri gjeng på han.
9 Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.
På harde steinen dei handi legg; då sturtar mang ein bergevegg.
10 Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.
I berget seg gangar grev og skodar mang ein skatt so gjæv.
11 Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.
Dei dytter til for rennand’ å, det løynde fram for ljoset må.
12 Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?
Men visdomen, kvar er han å få? Og kvar skal ein vitet nå?
13 Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.
Slett ingen veit hans verd og vinst; i manneheim han ikkje finst;
14 Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.
Avgrunnen dyn: «Her ei han er!» Og havet segjer: «Ikkje her!»
15 Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.
Du kann’kje kjøpa han for gull, men sylv ei vega prisen full,
16 Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.
og ei for gull ifrå Ofir, ei for onyks, ei for safir.
17 Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.
Ei gull og glas er nok til kaup, og ei til byte fingull-staup.
18 Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.
Korall, krystall gjeld ikkje her. Visdom er meir enn perlor verd.
19 Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.
Topas frå Kus er altfor ring, ja, reinast gull vert ingen ting.
20 Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?
Visdomen, kvar kjem han ifrå? Og kvar skal ein til vitet nå?
21 Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.
Det ingen veit på denne jord; ei fugl det fann, kvar helst han for.
22 Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.
Avgrunn og daude segjer greidt: «Eit gjetord er alt det me veit.»
23 Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.
Men Gud han kjenner denne veg; han veit kvar visdom løyner seg.
24 Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,
Han skodar heilt til heimsens tram, og under himmeln ser han fram.
25 Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.
Då vinden han med vegti vog og sette mål for vatnet og,
26 Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,
då han gav regnet lovi si og ljomet veg å ganga i,
27 Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,
då såg han og synte fram og granska honom umhugsam.
28 Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.
Til menneskja han sagde so: «I Herrens otte visdom sit, og fly det vonde, det er vit.»»
