Jobin 27

1 Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:

Job prosiguió su exposición, diciendo:

2 Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:

“Por la vida de Dios, quien no me hace justicia, y por la vida del Todopoderoso, que ha colmado de amargura mi alma.

3 Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,

Mientras en mí quede mi espíritu, y el soplo de Dios en mis narices,

4 Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.

mis labios no hablarán falsedad, ni mi lengua proferirá mentira.

5 Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.

Lejos de mí daros la razón, hasta que fallezca defenderé mi inocencia.

6 Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.

Sostengo mi justicia, y no cederé; mi conciencia no condena a ninguno de mis días.

7 Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.

Sea tratado como malvado mi enemigo, y mi adversario, como perverso.

8 Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?

Pues ¿cuál es la esperanza del hipócrita, cuando Dios le corta la vida, y le arranca el alma?

9 Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?

¿Acaso Dios oirá sus gritos cuando le sobrevenga la angustia?

10 Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?

¿Podrá deleitarse en el Omnipotente, invocar a Dios en todo tiempo?

11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.

Os mostraré la conducta de Dios; no ocultaré los planes del Todopoderoso.

12 Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?

Si todos vosotros lo habéis visto, ¿por qué os agotáis en vanos discursos?

13 Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:

Esta es la suerte que Dios reserva al malvado, y la herencia de los violentos de parte del Todopoderoso:

14 Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.

Si tiene muchos hijos, es para la espada, y sus nietos nunca se hartan de pan.

15 Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.

Sus sobrevivientes serán sepultados por la muerte, y sus viudas no los llorarán.

16 Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,

Aunque amontone plata como tierra, y como lodo acumule vestidos,

17 Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.

el los prepara, pero se vestirá de ellos el justo, y el inocente poseerá su plata.

18 Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.

La casa que él hace es como la de la polilla, como la cabaña que construye el guarda campo.

19 Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.

Se acuesta rico, y no se levanta más, abre sus ojos y deja de existir.

20 Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.

Cual diluvio caen sobre él terrores, le arrastra un torbellino nocturno.

21 Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.

Le arrebata el solano, y se va; le arranca de su lugar a manera de un huracán.

22 Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.

Pues Él se le echa encima sin piedad. Busca cómo escaparse de sus manos;

23 Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.

pero se baten las manos sobre él, y le silbarán echándolo de su propio lugar.”