Jobin 27
1 Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
And Job addeth to lift up his simile, and saith: —
2 Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
God liveth! He turned aside my judgment, And the Mighty — He made my soul bitter.
3 Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
For all the while my breath [is] in me, And the spirit of God in my nostrils.
4 Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
My lips do not speak perverseness, And my tongue doth not utter deceit.
5 Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
Pollution to me — if I justify you, Till I expire I turn not aside mine integrity from me.
6 Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
On my righteousness I have laid hold, And I do not let it go, My heart doth not reproach me while I live.
7 Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
As the wicked is my enemy, And my withstander as the perverse.
8 Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
For what [is] the hope of the profane, When He doth cut off? When God doth cast off his soul?
9 Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
His cry doth God hear, When distress cometh on him?
10 Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
On the Mighty doth he delight himself? Call God at all times?
11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
I shew you by the hand of God, That which [is] with the Mighty I hide not.
12 Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
Lo, ye — all of you — have seen, And why [is] this — ye are altogether vain?
13 Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
This [is] the portion of wicked man with God, And the inheritance of terrible ones From the Mighty they receive.
14 Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
If his sons multiply — for them [is] a sword. And his offspring [are] not satisfied [with] bread.
15 Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
His remnant in death are buried, And his widows do not weep.
16 Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
If he heap up as dust silver, And as clay prepare clothing,
17 Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
He prepareth — and the righteous putteth [it] on, And the silver the innocent doth apportion.
18 Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
He hath built as a moth his house, And as a booth a watchman hath made.
19 Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
Rich he lieth down, and he is not gathered, His eyes he hath opened, and he is not.
20 Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
Overtake him as waters do terrors, By night stolen him away hath a whirlwind.
21 Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
Take him up doth an east wind, and he goeth, And it frighteneth him from his place,
22 Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
And it casteth at him, and doth not spare, From its hand he diligently fleeth.
23 Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.
It clappeth at him its hands, And it hisseth at him from his place.
