Jobin 27
1 Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
Job also added, taking up his parable, and said:
2 Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
As God liveth, who hath taken away my judgment, and the Almighty, who hath brought my soul to bitterness,
3 Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
As long as breath remaineth in me, and the spirit of God in my nostrils,
4 Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
My lips shall not speak iniquity, neither shall my tongue contrive lying.
5 Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
God forbid that I should judge you to be just: till I die I will not depart from my innocence.
6 Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
My justification, which I have begun to hold, I will not forsake: for my heart doth not reprehend me in all my life.
7 Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
Let my enemy be as the ungodly, and my adversary as the wicked one.
8 Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
For what is the hope of the hypocrite if through covetousness he take by violence, and God deliver not his soul?
9 Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
Will God hear his cry, when distress shall come upon him?
10 Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
Or can he delight himself in the Almighty, and call upon God at all times?
11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
I will teach you by the hand of God, what the Almighty hath, and I will not conceal it.
12 Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
Behold you all know it, and why do you speak vain things without cause?
13 Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
This is the portion of a wicked man with God, and the inheritance of the violent, which they shall receive of the Almighty.
14 Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
If his sons be multiplied, they shall be for the sword, and his grandsons shall not be filled with bread.
15 Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
They that shall remain of him, shall be buried in death, and his widows shall not weep.
16 Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
If he shall heap together silver as earth, and prepare raiment as clay,
17 Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
He shall prepare indeed, but the just man shall be clothed with it: and the innocent shall divide the silver.
18 Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
He hath built his house as a moth, and as a keeper he hath made a booth.
19 Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
The rich man when he shall sleep shall take away nothing with him: he shall open his eyes and find nothing.
20 Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
Poverty like water shall take hold on him, a tempest shall oppress him in the night.
21 Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
A burning wind shall take him up, and carry him away, and as a whirlwind shall snatch him from his place.
22 Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
And he shall cast upon him, and shall not spare: out of his hand he would willingly flee.
23 Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.
He shall clasp his hands upon him, and shall hiss at him, beholding his place.
