Jobin 26

1 Job vastasi ja sanoi:

Allora Giobbe rispose e disse:

2 Ketäs autat? sitäkö, jolla ei voimaa ole? autatkos sitä, jolla ei voimaa ole käsivarressa?

“Come hai bene aiutato il debole! Come hai sorretto il braccio senza forza!

3 Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei mitään tiedä, ja opetat voimallista toimittamaan?

Come hai ben consigliato chi è privo di sapienza! E che abbondanza di sapere tu gli hai comunicato!

4 Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos?

Ma a chi ti credi di aver parlato? E di chi è lo spirito che parla per mezzo tuo?

5 Uljaat huokaavat, niin myös ne, jotka veden alla asuvat.

Dinanzi a Dio tremano le ombre disotto alle acque ed ai loro abitanti.

6 Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä. (Sheol h7585)

Dinanzi a lui il soggiorno dei morti è nudo, l’abisso è senza velo. (Sheol h7585)

7 Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä.

Egli distende il settentrione sul vuoto, sospende la terra sul nulla.

8 Vedet hän kokoo pilviinsä, ja pilvet ei repee niiden alla.

Rinchiude le acque nelle sue nubi, e le nubi non scoppiano per il peso.

9 Hän pitää istuimensa, ja levittää pilvensä sen päälle.

Nasconde l’aspetto del suo trono, vi distende sopra le sue nuvole.

10 Hän on asettanut määrän vetten ympärille, siihenasti kuin valkeus ja pimeys loppuvat.

Ha tracciato un cerchio sulla faccia dell’acque, là dove la luce confina colle tenebre.

11 Taivaan patsaat vapisevat ja hämmästyvät hänen kurituksestansa.

Le colonne del cielo sono scosse, e tremano alla sua minaccia.

12 Voimallansa on hän halaissut meren, ja hänen ymmärryksestänsä tyventyy meren ylpeys.

Con la sua forza egli solleva il mare, con la sua intelligenza ne abbatte l’orgoglio.

13 Taivas tulee kirkkaaksi hänen ilmansa kautta, ja hän valmistaa kädellänsä pitkän kärmeen.

Al suo soffio il cielo torna sereno, la sua mano trafigge il drago fuggente.

14 Katso, näin tapahtuu hänen tekoinsa kanssa, mutta näistä olemme me vähän kuulleet; vaan kuka voi ymmärtää hänen väkevyytensä jylinän?

Ecco, questi non son che gli estremi lembi dell’azione sua. Non ce ne giunge all’orecchio che un breve sussurro; Ma il tuono delle sue potenti opere chi lo può intendere?”