Jobin 24

1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

“¿Por qué los tiempos no son puestos por el Todopoderoso? ¿Por qué los que le conocen no ven sus días?

2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

Hay personas que eliminan los puntos de referencia. Se llevan violentamente los rebaños y los alimentan.

3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

Alejan el burro de los huérfanos, y toman el buey de la viuda como prenda.

4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

Apartan del camino a los necesitados. Los pobres de la tierra se esconden todos.

5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

He aquí, como asnos salvajes en el desierto, salen a su trabajo, buscando diligentemente el alimento. El desierto les da pan para sus hijos.

6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

Cortan su comida en el campo. Espigan la viña de los malvados.

7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

Se acuestan toda la noche desnudos y sin ropa, y no tienen cobertura en el frío.

8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

Se mojan con las lluvias de las montañas, y abrazar la roca a falta de un refugio.

9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Hay quienes arrancan al huérfano del pecho, y tomar una prenda de los pobres,

10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

para que vayan desnudos sin ropa. Al tener hambre, llevan las gavillas.

11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

Hacen aceite dentro de las paredes de estos hombres. Pisan los lagares, y sufren la sed.

12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

Desde la populosa ciudad, los hombres gimen. El alma de los heridos grita, sin embargo, Dios no considera la locura.

13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

“Estos son de los que se rebelan contra la luz. No conocen sus formas, ni permanecer en sus caminos.

14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

El asesino se levanta con la luz. Mata a los pobres y necesitados. En la noche es como un ladrón.

15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

También el ojo del adúltero espera el crepúsculo, diciendo: “Ningún ojo me verá”. Disimula su rostro.

16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

En la oscuridad cavan en las casas. Se encierran durante el día. No conocen la luz.

17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Porque la mañana es para todos ellos como una espesa oscuridad, pues conocen los terrores de la espesa oscuridad.

18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

“Son espuma en la superficie de las aguas. Su parte está maldita en la tierra. No se convierten en el camino de los viñedos.

19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)

La sequía y el calor consumen las aguas de la nieve, así lo hace el Seol los que han pecado. (Sheol h7585)

20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

El vientre lo olvidará. El gusano se alimentará dulcemente de él. No se le recordará más. La injusticia será quebrada como un árbol.

21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

Devora a las estériles que no dan a luz. No muestra ninguna amabilidad con la viuda.

22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

Sin embargo, Dios preserva a los poderosos con su poder. Se levanta quien no tiene seguridad de vida.

23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Dios les da seguridad, y ellos descansan en ella. Sus ojos están en sus caminos.

24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Son exaltados; pero un poco de tiempo, y se van. Sí, se les rebaja, se les quita de en medio como a todos los demás, y se cortan como las puntas de las espigas.

25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

Si no es así ahora, quién me demostrará que soy un mentiroso, y hacer que mi discurso no valga nada?”