Jobin 24
1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
Why are not times treasured up by the Almighty? And why do not they who know him see his days?
2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
They remove landmarks; They take away flocks by violence, and pasture them.
3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
They drive away the ass of the fatherless, And take the widow's ox for a pledge.
4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
They push the needy from the way; All the poor of the land are forced to hide themselves.
5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
Behold, like wild asses of the desert, they go forth to their work; They search for prey; The wilderness supplieth them food for their children.
6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
In the fields they reap the harvest, And gather the vintage of the oppressor.
7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
They lodge naked, without clothing, And without covering from the cold.
8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
They are drenched with the mountain showers, And embrace the rock for want of shelter.
9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
The fatherless are torn from the breast, And the garment of the needy is taken for a pledge.
10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
They go naked, without clothing, And carry the sheaf hungry.
11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
They make oil within their walls, And tread the wine-vat, yet suffer thirst.
12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
From anguish the dying groan, And the wounded cry aloud; And God regardeth not their prayer!
13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
Others hate the light; They know not its ways, And abide not in its paths.
14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
With the light ariseth the murderer; He killeth the poor and needy; In the night he is as a thief.
15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
The eye of the adulterer watcheth for the twilight; He saith, “No eye will see me,” And putteth a mask upon his face.
16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
In the dark they break into houses; In the daytime they shut themselves up; They are strangers to the light.
17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
The morning is to them the very shadow of death; They are familiar with the terrors of the shadow of death.
18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
Light are they on the face of the waters; They have an accursed portion in the earth; They come not near the vineyards.
19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
As drought and heat consume the snow waters, So doth the grave the wicked. (Sheol h7585)
20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
His own mother forgetteth him; The worm feedeth sweetly on him; He is no more remembered, And iniquity is broken like a tree.
21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
He oppresseth the barren, that hath not borne, And doeth not good to the widow.
22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
He taketh away the mighty by his power; He riseth up, and no one is sure of life.
23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
God giveth them security, so that they are confident; His eyes are upon their ways.
24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
They are exalted; —in a little while they are gone! They are brought low, and die, like all others; And like the topmost ears of corn are they cut off.
25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
If it be not so, who will confute me, And show my discourse to be worthless?
