Jobin 24
1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
Why, seeing times are not hidden from the Almighty, do they that know him not see his days?
2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
Some remove the landmarks; they violently take away flocks, and feed thereof.
3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
They drive away the ass of the fatherless, they take the widow’s ox for a pledge.
4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
They turn the needy out of the way: the poor of the earth hide themselves together.
5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
Behold, as wild asses in the desert, go they forth to their work; rising betimes for a prey: the wilderness yields food for them and for their children.
6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
They reap every one his corn in the field: and they gather the vintage of the wicked.
7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
They cause the naked to lodge without clothing, that they have no covering in the cold.
8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for want of a shelter.
9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor.
10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
They cause him to go naked without clothing, and they take away the sheaf from the hungry;
11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
Which make oil within their walls, and tread their winepresses, and suffer thirst.
12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
Men groan from out of the city, and the soul of the wounded cries out: yet God lays not folly to them.
13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
They are of those that rebel against the light; they know not the ways thereof, nor abide in the paths thereof.
14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
The murderer rising with the light kills the poor and needy, and in the night is as a thief.
15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
The eye also of the adulterer waits for the twilight, saying, No eye shall see me: and disguises his face.
16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
In the dark they dig through houses, which they had marked for themselves in the daytime: they know not the light.
17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
For the morning is to them even as the shadow of death: if one know them, they are in the terrors of the shadow of death.
18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
He is swift as the waters; their portion is cursed in the earth: he beholds not the way of the vineyards.
19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
Drought and heat consume the snow waters: so does the grave those which have sinned. (Sheol h7585)
20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
The womb shall forget him; the worm shall feed sweetly on him; he shall be no more remembered; and wickedness shall be broken as a tree.
21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
He evil entreats the barren that bears not: and does not good to the widow.
22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
He draws also the mighty with his power: he rises up, and no man is sure of life.
23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
Though it be given him to be in safety, where on he rests; yet his eyes are on their ways.
24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
They are exalted for a little while, but are gone and brought low; they are taken out of the way as all other, and cut off as the tops of the ears of corn.
25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
And if it be not so now, who will make me a liar, and make my speech nothing worth?
