Jobin 24
1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
“Why does the Almighty not reserve times for judgment? Why may those who know Him never see His days?
2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
Men move boundary stones; they pasture stolen flocks.
3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
They drive away the donkey of the fatherless and take the widow’s ox in pledge.
4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
They push the needy off the road and force all the poor of the land into hiding.
5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
Indeed, like wild donkeys in the desert, the poor go to work foraging for food; the wasteland is food for their children.
6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
They gather fodder in the fields and glean the vineyards of the wicked.
7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
Without clothing, they spend the night naked; they have no covering against the cold.
8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
Drenched by mountain rains, they huddle against the rocks for want of shelter.
9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
The fatherless infant is snatched from the breast; the nursing child of the poor is seized for a debt.
10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
Without clothing, they wander about naked. They carry the sheaves, but still go hungry.
11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
They crush olives within their walls; they tread the winepresses, but go thirsty.
12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
From the city, men groan, and the souls of the wounded cry out, yet God charges no one with wrongdoing.
13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
Then there are those who rebel against the light, not knowing its ways or staying on its paths.
14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
When daylight is gone, the murderer rises to kill the poor and needy; in the night he is like a thief.
15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
The eye of the adulterer watches for twilight. Thinking, ‘No eye will see me,’ he covers his face.
16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
In the dark they dig through houses; by day they shut themselves in, never to experience the light.
17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
For to them, deep darkness is their morning; surely they are friends with the terrors of darkness!
18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
They are but foam on the surface of the water; their portion of the land is cursed, so that no one turns toward their vineyards.
19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
As drought and heat consume the melting snow, so Sheol steals those who have sinned. (Sheol h7585)
20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
The womb forgets them; the worm feeds on them; they are remembered no more. So injustice is like a broken tree.
21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
They prey on the barren and childless, and show no kindness to the widow.
22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
Yet by His power, God drags away the mighty; though rising up, they have no assurance of life.
23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
He gives them a sense of security, but His eyes are on their ways.
24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
They are exalted for a moment, then they are gone; they are brought low and gathered up like all others; they are cut off like heads of grain.
25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
If this is not so, then who can prove me a liar and reduce my words to nothing?”
