Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Y respondió Job, y dijo:
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Hoy también hablaré con amargura, y será más grave mi llaga que mi gemido.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
¡Quién diese que le conociese, y le hallase! yo iría hasta su trono.
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
Ordenaría juicio delante de él, y mi boca henchiría de argumentos.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
Yo sabría lo que él me respondería, y entendería lo que me dijese.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
¿Pleitearía conmigo con multitud de fuerza? No: antes él la pondría en mí.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
Allí el recto disputaría con él; y escaparía para siempre de él que me condena.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
He aquí, yo iré al oriente, y no le hallaré, y al occidente, y no le entenderé.
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
Si al norte él obrare, yo no le veré: al mediodía se esconderá, y no le veré.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
Mas él conoció mi camino: probóme, y salí como oro.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
Mis pies tomaron su rastro: guardé su camino, y no me aparté.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
Del mandamiento de sus labios nunca me quité: las palabras de su boca guardé más que mi comida.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
Y si él se determina en una cosa, ¿quién le apartará? Su alma deseó, e hizo.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
Por tanto él acabará lo que ha determinado de mí; y muchas cosas como estas hay en él.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Por lo cual yo me espantaré delante de su rostro: consideraré, y temerle he.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
Dios ha enternecido mi corazón, y el Omnipotente me ha espantado.
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
¿Por qué yo no fui cortado delante de las tinieblas, y cubrió con oscuridad mi rostro?
