Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Alors Job prit la parole et dit:
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Oui, aujourd’hui ma plainte est amère, et pourtant ma main retient mes soupirs.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
Oh! Qui me donnera de savoir où le trouver, d’arriver jusqu’à son trône!
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
Je plaiderais ma cause devant lui, et je remplirais ma bouche d’arguments.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
Je saurais les raisons qu’il peut m’opposer, je verrais ce qu’il peut avoir à me dire.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
M’opposerait-il la grandeur de sa puissance? Ne jetterait-il pas au moins les yeux sur moi?
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
Alors l’innocent discuterait avec lui, et je m’en irais absous pour toujours par mon juge.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
Mais si je vais à l’orient, il n’y est pas; à l’occident, je ne l’aperçois pas.
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
Est-il occupé au septentrion, je ne le vois pas; se cache-t-il au midi, je ne puis le découvrir.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
Cependant il connaît les sentiers où je marche; qu’il m’examine, je sortirai pur comme l’or.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
Mon pied a toujours foulé ses traces; je me suis tenu dans sa voie sans dévier.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
Je ne me suis pas écarté des préceptes de ses lèvres; j’ai fait plier ma volonté aux paroles de sa bouche.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
Mais il a une pensée: qui l’en fera revenir? Ce qu’il désire, il l’exécute.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
Il accomplira donc ce qu’il a décrété à mon sujet, et de pareils desseins, il en a beaucoup.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Voilà pourquoi je me trouble en sa présence; quand j’y pense, j’ai peur de lui.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
Dieu fait fondre mon cœur; le Tout-Puissant me remplit d’effroi.
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
Car ce ne sont pas les ténèbres qui me consument, ni l’obscurité dont ma face est voilée.
