Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answereth and saith: —
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Also — to-day [is] my complaint bitter, My hand hath been heavy because of my sighing.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
O that I had known — and I find Him, I come in unto His seat,
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
I arrange before Him the cause, And my mouth fill [with] arguments.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
I know the words He doth answer me, And understand what He saith to me.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
In the abundance of power doth He strive with me? No! surely He putteth [it] in me.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
There the upright doth reason with Him, And I escape for ever from my judge.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
Lo, forward I go — and He is not, And backward — and I perceive him not.
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
[To] the left in His working — and I see not, He is covered [on] the right, and I behold not.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
For He hath known the way with me, He hath tried me — as gold I go forth.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
On His step hath my foot laid hold, His way I have kept, and turn not aside,
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
The command of His lips, and I depart not. Above my allotted portion I have laid up The sayings of His mouth.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
And He [is] in one [mind], And who doth turn Him back? And His soul hath desired — and He doth [it].
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
For He doth complete my portion, And many such things [are] with Him.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Therefore, from His presence I am troubled, I consider, and am afraid of Him.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
And God hath made my heart soft, And the Mighty hath troubled me.
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
For I have not been cut off before darkness, And before me He covered thick darkness.
