Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said:
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Still is my complaint bitter; But my wound is deeper than my groaning.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
O that I knew where I might find him! That I might go before his throne!
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
I would order my cause before him, And fill my mouth with arguments;
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
I should know what he would answer me, And understand what he would say to me.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
Would he contend with me with his mighty power? No! he would have regard to me.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
Then would an upright man contend with him, And I should be fully acquitted by my judge.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
But, behold, I go eastward, and he is not there; And westward, but I cannot perceive him;
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
To the north, where he worketh, but I cannot behold him; He hideth himself on the south, and I cannot see him.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
But he knoweth the way which is in my heart; When he trieth me, I shall come forth as gold.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
My feet have trodden in his steps; His way I have kept, and have not turned aside from it.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
I have not neglected the precepts of his lips; Above my own law have I esteemed the words of his mouth.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
But he is of one mind, and who can turn him? And what he desireth, that he doeth.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
He performeth that which is appointed for me; And many such things are in his mind!
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Therefore I am in terror on account of him; When I consider, I am afraid of him.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
For God maketh my heart faint; Yea, the Almighty terrifieth me;
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
Because I was not taken away before darkness came, And he hath not hidden darkness from mine eyes.
