Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Even now is my complaint bitter: my suffering is heavier than my groans.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
Oh who would grant that I knew where I might find him! that I might attain to his Judgment throne!
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
I would put in order before him my cause, and my mouth would I fill with arguments.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
I should know the words which he might answer me, and understand what he might say unto me.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
Would he with his power contend against me? he would truly not lay such doings to my charge.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
There would an upright one argue with him; and I should be allowed to escape for ever by my judge.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
But, lo, I go eastward—and he is not there; and to the west— and I cannot perceive him;
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
When he doth great things at the north, I behold him not; he hideth himself in the south—and I see him not.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
But he knoweth the way that I take: were he to probe me, I should come forth as gold.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
On his steps my foot hath held fast: his way have I kept, and swerved not.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
From the commandment of his lips have I also not moved away: as a fixed statute for me have I treasured up the sayings of his mouth.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
But he is unchangeably one, and who can turn him? And what his will desireth, even that he doth.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
For he will bring to completion what hath been destined for me: and like these hath he many other things with him.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Therefore am I terrified at his presence: I will reflect, and be in dread of him.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
Still God hath made timid my heart, and the Almighty hath terrified me;
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
Because I was not destroyed before this darkness, and because he hath not hidden from my face [this] gloom.
