< Jobin 23 >
Then Job answered by saying:
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Now again my conversation is in bitterness, and the force of my scourging weighs more heavily on me because of my mourning.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
Who will grant me that I might know and find him, and that I may approach even to his throne?
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
I would place judgment before his eye, and my mouth would fill with criticism,
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
so that I may know the words that he will answer me and understand what he will say to me.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
I do not want him to contend with me with much strength, nor to overwhelm me with the bulk of his greatness.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
Let him show fairness in response to me, and let my judgment reach to victory.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
If I go to the east, he does not appear; if I go to the west, I will not understand him.
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
If I turn to the left, what can I do? I will not take hold of him. If I turn myself to the right, I will not see him.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
Truly, he knows my way and has tested me like gold that passes through fire.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
My feet have been following his footsteps; I have kept to his way and have not strayed from it.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
I have not withdrawn from the commands of his lips, and the words of his mouth I have hidden in my sinews.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
For he is alone, and no one is able to disturb his intention; and whatever his spirit wills, that he accomplishes.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
And when he fulfills his will in me, many other similar ones will also be present with him.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
And, for this reason, I have been troubled at his presence, and, when I consider him, I am approached by fear.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
God has weakened my heart, and the Almighty has confused me.
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
Yet I have not perished because of the threatening darkness, nor has gloom covered my face.