Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said,
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
Even to-day is my complaint rebellious: My stroke is heavier than my groaning.
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
Oh that I knew where I might find him! That I might come even to his seat!
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
I would set my cause in order before him, And fill my mouth with arguments.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
I would know the words which he would answer me, And understand what he would say unto me.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
Would he contend with me in the greatness of his power? Nay; but he would give heed unto me.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
There the upright might reason with him; So should I be delivered for ever from my judge.
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
Behold, I go forward, but he is not [there]; And backward, but I cannot perceive him;
9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
On the left hand, when he doth work, but I cannot behold him; He hideth himself on the right hand, that I cannot see him.
10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
But he knoweth the way that I take; When he hath tried me, I shall come forth as gold.
11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
My foot hath held fast to his steps; His way have I kept, and turned not aside.
12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
I have not gone back from the commandment of his lips; I have treasured up the words of his mouth more than my necessary food.
13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
But he is in one [mind], and who can turn him? And what his soul desireth, even that he doeth.
14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
For he performeth that which is appointed for me: And many such things are with him.
15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
Therefore am I terrified at his presence; When I consider, I am afraid of him.
16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
For God hath made my heart faint, And the Almighty hath terrified me;
17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
Because I was not cut off before the darkness, Neither did he cover the thick darkness from my face.
