Jobin 22
1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
Éliphaz de Théman prit la parole et dit:
2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
Un homme peut-il être utile à Dieu? Non; le sage n’est utile qu’à lui-même.
3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
Si tu es juste, est-ce à l’avantage du Tout-Puissant? Si tu es intègre dans tes voies, qu’y gagne-t-il?
4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
Est-ce par crainte de toi qu’il te châtie, Qu’il entre en jugement avec toi?
5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
Ta méchanceté n’est-elle pas grande? Tes iniquités ne sont-elles pas infinies?
6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
Tu enlevais sans motif des gages à tes frères, Tu privais de leurs vêtements ceux qui étaient nus;
7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
Tu ne donnais point d’eau à l’homme altéré, Tu refusais du pain à l’homme affamé.
8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
Le pays était au plus fort, Et le puissant s’y établissait.
9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
Tu renvoyais les veuves à vide; Les bras des orphelins étaient brisés.
10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
C’est pour cela que tu es entouré de pièges, Et que la terreur t’a saisi tout à coup.
11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
Ne vois-tu donc pas ces ténèbres, Ces eaux débordées qui t’envahissent?
12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
Dieu n’est-il pas en haut dans les cieux? Regarde le sommet des étoiles, comme il est élevé!
13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
Et tu dis: Qu’est-ce que Dieu sait? Peut-il juger à travers l’obscurité?
14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
Les nuées l’enveloppent, et il ne voit rien; Il ne parcourt que la voûte des cieux.
15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
Eh quoi! Tu voudrais prendre l’ancienne route Qu’ont suivie les hommes d’iniquité?
16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
Ils ont été emportés avant le temps, Ils ont eu la durée d’un torrent qui s’écoule.
17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
Ils disaient à Dieu: Retire-toi de nous; Que peut faire pour nous le Tout-Puissant?
18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
Dieu cependant avait rempli de biens leurs maisons. Loin de moi le conseil des méchants!
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
Les justes, témoins de leur chute, se réjouiront, Et l’innocent se moquera d’eux:
20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
Voilà nos adversaires anéantis! Voilà leurs richesses dévorées par le feu!
21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
Attache-toi donc à Dieu, et tu auras la paix; Tu jouiras ainsi du bonheur.
22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
Reçois de sa bouche l’instruction, Et mets dans ton cœur ses paroles.
23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
Tu seras rétabli, si tu reviens au Tout-Puissant, Si tu éloignes l’iniquité de ta tente.
24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
Jette l’or dans la poussière, L’or d’Ophir parmi les cailloux des torrents;
25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
Et le Tout-Puissant sera ton or, Ton argent, ta richesse.
26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
Alors tu feras du Tout-Puissant tes délices, Tu élèveras vers Dieu ta face;
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
Tu le prieras, et il t’exaucera, Et tu accompliras tes vœux.
28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
A tes résolutions répondra le succès; Sur tes sentiers brillera la lumière.
29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
Vienne l’humiliation, tu prieras pour ton relèvement: Dieu secourt celui dont le regard est abattu.
30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.
Il délivrera même le coupable, Qui devra son salut à la pureté de tes mains.
