Jobin 22
1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
And Eliphaz the Temanite answereth and saith: —
2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
To God is a man profitable, Because a wise man to himself is profitable?
3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
Is it a delight to the Mighty One That thou art righteous? is it gain, That thou makest perfect thy ways?
4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
Because of thy reverence Doth He reason [with] thee? He entereth with thee into judgment:
5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
Is not thy wickedness abundant? And there is no end to thine iniquities.
6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
For thou takest a pledge of thy brother for nought, And the garments of the naked Thou dost strip off.
7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
Thou causest not the weary to drink water, And from the hungry thou withholdest bread.
8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
As to the man of arm — he hath the earth, And the accepted of face — he dwelleth in it.
9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
Widows thou hast sent away empty, And the arms of the fatherless are bruised.
10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
Therefore round about thee [are] snares, And trouble thee doth fear suddenly.
11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
Or darkness — thou dost not see, And abundance of waters doth cover thee.
12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
Is not God high [in] heaven? And see the summit of the stars, That they are high.
13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
And thou hast said, 'What — hath God known? Through thickness doth He judge?
14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
Thick clouds [are] a secret place to Him, And He doth not see;' And the circle of the heavens He walketh habitually,
15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
The path of the age dost thou observe, That men of iniquity have trodden?
16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
Who have been cut down unexpectedly, A flood is poured out on their foundation.
17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
Those saying to God, 'Turn aside from us,' And what doth the Mighty One to them?
18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
And he hath filled their houses [with] good: (And the counsel of the wicked Hath been far from me.)
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
See do the righteous and they rejoice, And the innocent mocketh at them,
20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
'Surely our substance hath not been cut off, And their excellency hath fire consumed.'
21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
Acquaint thyself, I pray thee, with Him, And be at peace, Thereby thine increase [is] good.
22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
Receive, I pray thee, from His mouth a law, And set His sayings in thy heart.
23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
If thou dost return unto the Mighty Thou art built up, Thou puttest iniquity far from thy tents.
24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
So as to set on the dust a defence, And on a rock of the valleys a covering.
25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
And the Mighty hath been thy defence, And silver [is] strength to thee.
26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
For then on the Mighty thou delightest thyself, And dost lift up unto God thy face,
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
Thou dost make supplication unto Him, And He doth hear thee, And thy vows thou completest.
28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
And thou decreest a saying, And it is established to thee, And on thy ways hath light shone.
29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
For they have made low, And thou sayest, 'Lift up.' And the bowed down of eyes he saveth.
30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.
He delivereth the not innocent, Yea, he hath been delivered By the cleanness of thy hands.
