Jobin 22
1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
Weer nam Elifaz van Teman het woord, en sprak:
2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
Handelt de mens soms ten bate van God? Neen, ten eigen bate is men wijs.
3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
Heeft de Almachtige er voordeel van, als ge vroom zijt, Of profijt, zo ge onberispelijk leeft?
4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
Bestraft Hij u soms om uw godsvrucht, Daagt Hij u daarom voor het gerecht?
5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
Is het niet om uw grote boosheid, Om uw fouten, zonder eind?
6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
Ja, zonder noodzaak neemt ge pand van uw broeders, En trekt de berooiden de kleren uit;
7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
Den dorstige geeft ge geen water, Den hongerige onthoudt ge zijn brood.
8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
Den man met de vuist moet het land toebehoren, En de gunsteling moet het bewonen;
9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
Maar de weduwen zendt ge zonder iets heen, De armen der wezen slaat ge stuk!
10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
En daarom zijt ge van strikken omringd, Plotseling verbijsterd van schrik;
11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
Is uw licht verduisterd, zodat ge niet ziet, Slaat de stortvloed over u heen!
12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
Woont God niet hoog in de hemel? Zie eens, hoe hoog de sterren staan!
13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
Maar gij besluit er uit: Wat kan God weten, Of richten door de wolken heen?
14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
Het zwerk is een sluier voor Hem, zodat Hij niet ziet, Hij wandelt rond op het hemelgewelf.
15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
Wilt ge de weg van vroeger bewandelen Die de boosdoeners hebben betreden:
16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
Die vóór hun tijd zijn weggesleurd, Toen de vloed hun grondvesten wegspoelde?
17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
Die tot God durfden zeggen: Weg van ons! Wat kan de Almachtige ons doen?
18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
Hij had hun huizen met voorspoed gevuld, En Zich niet met de plannen der bozen bemoeid.
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
De vromen zien het met vreugde, De onschuldige drijft de spot met hen:
20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
"Waarachtig, hun have vernield, Hun overvloed door het vuur verteerd!"
21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
Verzoen u met Hem, dan leeft ge in vrede, Dan wordt uw rijkdom weer groot;
22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
Neem de onderrichting aan uit zijn mond, En bewaar zijn woord in uw hart.
23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
Wanneer ge vol ootmoed u tot den Almachtige bekeert, De ongerechtigheid uit uw tent verwijdert:
24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
Dan zult ge het goud als stof gaan schatten, Het Ofirgoud als kiezel der beken.
25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
Want de Almachtige zal het fijnste goud voor u zijn, En stapels van zilver;
26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
Dan zult ge u in den Almachtige verlustigen, En uw aanschijn verheffen tot God.
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
Dan zult ge Hem roepen: Hij zal u verhoren, En ge zult Hem dankoffers brengen;
28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
Onderneemt ge iets, het komt tot stand, En het licht zal uw wegen bestralen!
29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
Want Hij vernedert de trots, Maar redt, wie de ogen neerslaat;
30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.
Hij verlost den onschuldige: Door de reinheid uwer handen wordt ook gij dus verlost!
