Jobin 22
1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
Da svarede Elifas, Themaniten, og sagde:
2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
Mon en Mand kan gavne Gud? nej; men han gavner sig selv, naar han handler klogelig.
3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
Mon det er den Almægtige en Fordel, at du er retfærdig? og mon det er ham en Vinding, at du holder dine Veje fuldkomne?
4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
Mon han af Frygt for dig skal overbevise dig og gaa i Rette med dig?
5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
Er ikke din Ondskab megen og ingen Ende paa dine Misgerninger?
6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
Thi du tog Pant af dine Brødre uden Føje og trak Klæderne af de nøgne.
7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
Du gav ikke den trætte Vand at drikke og nægtede den hungrige Brød.
8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
Men den Mand, hvis Arm var stærk, han havde Landet, og den, hvis Person var anset, boede deri.
9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
Du lod Enker fare tomhændede, og de faderløses Arme knustes.
10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
Derfor er der Snarer trindt omkring dig, og Rædsel har hastelig forfærdet dig.
11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
Eller ser du ikke Mørket og Vandfloden, som bedækker dig?
12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
Er ikke Gud i den høje Himmel? og se de øverste Stjerner, hvor de ere høje!
13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
Derfor siger du: Hvad ved Gud? skulde han kunne dømme igennem Mørket?
14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
Skyerne ere et Skjul for ham, at han ikke ser, og han vandrer omkring Himlenes Kreds.
15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
Vil du tage Vare paa Fortidens Vej, som de uretfærdige Folk have vandret paa,
16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
de, som reves bort, førend det var deres Tid, hvis Grundvold opløstes i en Strøm;
17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
de, som sagde til Gud: Vig fra os; og: Hvad den Almægtige vel skulde kunne gøre for dem.
18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
Han havde dog fyldt deres Huse med godt; men de ugudeliges Raad er langt fra mig.
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
De retfærdige se det og glæde sig, og den uskyldige spotter dem:
20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
„Sandelig, vor Modstander er tilintetgjort, og Ild har fortæret deres Herlighed‟.
21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
Kære, hold dig til ham, og hav saa Fred! deraf skal komme godt til dig.
22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
Kære, tag Lærdom af hans Mund, og læg hans Ord i dit Hjerte!
23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
Dersom du vender om til den Almægtige, da bliver du bygget op igen, ja, naar du holder Uret langt fra dine Telte.
24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
Og kast Guldet i Støvet og Ofirs Guld blandt Bækkens Stene:
25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
Saa skal den Almægtige være dit Guld, og han skal være dit kostbare Sølv.
26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
Thi da skal du forlystes ved den Almægtige og opløfte dit Ansigt til Gud.
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
Du skal bede til ham, og han skal høre dig, og du skal betale dine Løfter.
28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
Naar du beslutter en Ting, da skal den lykkes for dig, og Lyset skal skinne over dine Veje.
29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
Naar man trykker dig ned, da siger du: Opad! og han skal frelse den, som slaar Øjnene ned.
30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.
Han skal fri endogsaa den, der ikke er uskyldig, og denne skal udfries ved dine Hænders Renhed.
