Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Job svarade och sade:
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
Hörer dock till min ord, och låter säga eder;
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Hafver tålamod med mig, att jag ock må tala; och görer sedan spott af mig.
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
Månn jag handla med en mennisko, att min ande icke skulle härutinnan ångse varda?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Vänder eder hit till mig; I skolen förundra eder, och måsten lägga handena på munnen.
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
När jag tänker deruppå, så förskräckes jag; och ett bäfvande kommer uppå mitt kött.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Hvi lefva då de ogudaktige, varda gamle, och växa till i ägodelar?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Deras säd är säker omkring dem, och deras afföda är när dem.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Deras hus hafver frid för räddhåga, och Guds ris är icke öfver dem.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
Deras oxa släpper man till, ock missgår icke; deras ko kalfvar, och är icke ofruktsam.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
Deras unga barn gå ut såsom en hjord, och deras barn springa.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
De fröjda sig med trummor och harpor, och äro glade med pipande;
De varda gamle med göda dagar, och förskräckas som nogast ett ögnablick för helvetet; (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
De dock säga till Gud: Gack bort ifrån oss; vi vilje intet veta af dina vägar;
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
Ho är den Allsmägtige, att vi honom tjena skole? Eller hvad kan det båta oss, om vi löpe emot honom?
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Men si, deras ägodelar stå icke uti deras händer; derföre skall de ogudaktigas sinne vara långt ifrå mig.
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
Huru varder de ogudaktigas lykta utsläckt; och deras förderf kommer öfver dem? Han skall utskifta jämmer i sine vrede.
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
De skola varda såsom strå för vädret, och såsom agnar, hvilka stormen bortförer.
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
Gud förvarar hans barnom bedröfvelse; när han skall löna honom, då skall man förnimmat,
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
Hans ögon skola se hans förderf, och af dens Allsmägtigas vrede skall han dricka.
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
Ty ho skall hafva behag till hans hus efter honom? Och hans månaders tal skall näppliga halft blifva.
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Ho vill lära Gud, den ock dömer de höga?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
Denne dör frisk och helbregda, rik och säll.
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
Hans mjölkekar äro full med mjölk, och hans ben varda full med märg.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
Men en annan dör med bedröfvada själ, och hafver aldrig ätit i glädje.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Och de ligga tillhopa med hvarannan i jordene, och matkar öfvertäcka dem.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Si, jag känner väl edra tankar, och edor vrånga anslag emot mig.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
Ty I sägen: Hvar är Förstans hus? Och hvar äro hyddorna, der de ogudaktige bodde?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
Talen I dock derom såsom meniga folket; och veten icke hvad de andras väsende betyder?
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
Ty den onde varder behållen intill förderfvelsens dag, och intill vredenes dag blifver han.
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
Ho vill säga hvad han förtjenar, när man det utvärtes anser? Ho vill vedergälla honom hvad han gör?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Men han varder bortdragen till grafvena, och man vaktar efter honom i högomen.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
Bäckaslem behagar honom väl, och alla menniskor varda dragna efter honom; och uppå dem, som för honom varit hafva, är intet tal.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Huru trösten I mig så fåfängt, och edor svar finnas dock orätt?
