Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Entonces Job respondió,
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
“Escucha con atención mi discurso. Que esto te sirva de consuelo.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Permíteme, y yo también hablaré. Después de que yo haya hablado, burlate.
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
En cuanto a mí, ¿es mi queja ante el hombre? ¿Por qué no debería estar impaciente?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Mírame y asómbrate. Pon la mano en la boca.
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Cuando me acuerdo, me siento turbado. El horror se apodera de mi carne.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
“¿Por qué viven los malvados? ¿envejecer, sí, y hacerse poderoso en el poder?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Su hijo está establecido con ellos ante sus ojos, su descendencia ante sus ojos.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Sus casas están a salvo del miedo, ni la vara de Dios sobre ellos.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
Sus toros se reproducen sin falta. Sus vacas paren y no abortan.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
Envían a sus pequeños como un rebaño. Sus hijos bailan.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
Cantan al son de la pandereta y el arpa, y se regocijan con el sonido de la pipa.
Pasan sus días en la prosperidad. En un instante bajan al Seol. (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
Le dicen a Dios: “Apártate de nosotros”, porque no queremos saber de tus costumbres.
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
¿Qué es el Todopoderoso, para que le sirvamos? ¿Qué provecho vamos a tener si le rezamos?
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
He aquí que su prosperidad no está en su mano. El consejo de los malvados está lejos de mí.
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
“Cuántas veces se apaga la lámpara de los impíos, que su calamidad venga sobre ellos, que Dios reparte penas en su ira?
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
Cuántas veces son como rastrojos ante el viento, como paja que se lleva la tormenta?
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
Dices: “Dios hace recaer su iniquidad sobre sus hijos”. Que se recompense a sí mismo, para que lo sepa.
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
Que sus propios ojos vean su destrucción. Que beba de la ira del Todopoderoso.
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
Pues qué le importa su casa después de él, cuando el número de sus meses se corta?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
“¿Alguien enseñará el conocimiento de Dios, ya que juzga a los que están en lo alto?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
Uno muere con todas sus fuerzas, estando totalmente a gusto y tranquilo.
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
Sus cubos están llenos de leche. La médula de sus huesos se humedece.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
Otro muere en la amargura del alma, y nunca sabe bien.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Se acuestan por igual en el polvo. El gusano los cubre.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
“He aquí que conozco tus pensamientos, los planes con los que me equivocas.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
Porque decís: “¿Dónde está la casa del príncipe? ¿Dónde está la tienda en la que vivían los malvados?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
¿No has preguntado a los caminantes? ¿No conoces sus evidencias?
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
que el hombre malo está reservado para el día de la calamidad, que son llevados al día de la ira?
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
¿Quién declarará su camino a la cara? ¿Quién le pagará lo que ha hecho?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Sin embargo, será llevado a la tumba. Los hombres vigilarán la tumba.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
Los terrones del valle serán dulces para él. Todos los hombres irán detrás de él, como hubo innumerables antes de él.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Así quecómo puedes consolarme con tonterías, porque en sus respuestas sólo queda la falsedad”.
