Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondeu porém Job, e disse:
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
Ouvi atentamente as minhas razões; e isto vos sirva de consolações.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Sofrei-me, e eu falarei: e, havendo eu falado, zombai.
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
Porventura eu me queixo a algum homem? porém, ainda que assim fosse, porque se não angustiaria o meu espírito?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Olhai para mim, e pasmai: e ponde a mão sobre a boca.
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Porque, quando me lembro disto, me perturbo, e a minha carne é sobresaltada de horror.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Por que razão vivem os ímpios? envelhecem, e ainda se esforçam em poder?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
A sua semente se estabelece com eles perante a sua face; e os seus renovos perante os seus olhos.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
As suas casas tem paz, sem temor; e a vara de Deus não está sobre eles.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
O seu touro gera, e não falha: pare a sua vaca, e não aborta.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
Mandam fora as suas crianças, como a um rebanho, e seus filhos andam saltando.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
Levantam a voz, ao som do tamboril e da harpa, e alegram-se ao som dos órgãos.
Na prosperidade gastam os seus dias, e num momento descem à sepultura. (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
E, todavia, dizem a Deus: Retirate de nós; porque não desejamos ter conhecimento dos teus caminhos.
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
Quem é o Todo-poderoso, para que nós o sirvamos? e que nos aproveitará que lhe façamos orações?
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Vede porém que o seu bem não está na mão deles: esteja longe de mim o conselho dos ímpios!
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
Quantas vezes sucede que se apaga a candeia dos ímpios, e lhes sobrevem a sua destruição? e Deus na sua ira lhes reparte dores!
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
Porque são como a palha diante do vento, e como a pragana, que arrebata o redemoinho.
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
Deus guarda a sua violência para seus filhos, e lhe dá o pago, que o sente.
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
Seus olhos veem a sua ruína, e ele bebe do furor do Todo-poderoso.
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
Porque, que prazer teria na sua casa, depois de si, cortando-se-lhe o número dos seus meses?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Porventura a Deus se ensinaria ciência, a ele que julga os excelsos?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
Este morre na força da sua plenitude, estando todo quieto e sossegado.
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
Os seus baldes estão cheios de leite, e os seus ossos estão regados de tutanos.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
E outro morre, ao contrário, na amargura do seu coração, não havendo comido do bem.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Juntamente jazem no pó, e os bichos os cobrem.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Eis que conheço bem os vossos pensamentos: e os maus intentos com que injustamente me fazeis violência.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
Porque direis: Onde está a casa do príncipe? e onde a tenda das moradas dos ímpios?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
Porventura o não perguntastes aos que passam pelo caminho? e não conheceis os seus sinais?
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
Que o mau é preservado para o dia da destruição; e são levados no dia do furor.
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
Quem acusará diante dele o seu caminho? e quem lhe dará o pago do que faz?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Finalmente é levado às sepulturas, e vigia no montão.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
Os torrões do vale lhe são doces, e attrahe a si a todo o homem; e diante de si há inumeráveis.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Como pois me consolais com vaidade? pois nas vossas respostas ainda resta a transgressão.
