Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
A odpowiadając Ijob rzekł:
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
Słuchajcież z pilnością słów moich, a będzie mi to od was pociechą.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Znoście mię, a ja będę mówił; a gdy domówię, naśmiewajcie się.
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
Izaż do człowieka obracam narzekanie moje? a ponieważ mam o co, jakoż się niema trapić duch mój?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Wejrzyjcież na mię, a zdumiewajcie się, a połóżcie rękę na usta wasze.
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Bo co sobie wspomnę, tedy się lękam, a strach zdejmuje ciało moje.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Przeczże niepobożni żyją, starzeją się, i wzmagają się w bogactwa?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Nasienie ich trwałe jest przed obliczem ich z nimi, a rodzina ich przed oczyma ich.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Domy ich bezpieczne od strachu, a niemasz rózgi Bożej nad nimi.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
Byk ich przypuszczon bywa, a nie traci nasienia; krowa ich rodzi, a nie pomiata.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
Wypuszczają maluczkie dziatki swoje jako trzodę, a synowie ich wyskakują.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
Wykrzykają przy bębnie i przy harfie, a weselą się przy głosie muzyki.
Trawią w dobrem dni swoje, a we mgnieniu oka do grobu zstępują. (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
Którzy mawiają Bogu: Odejdź od nas; bo dróg twoich znać nie chcemy.
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
Któż jest Wszechmocny, abyśmy mu służyli? a cóż nam to pomoże, choćbyśmy mu się modlili?
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Ale oto, dobra ich nie są w rękach ich; przetoż rada niepobożnych daleka jest odemnie.
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
Częstoż pochodnia niepobożnych gaśnie? a zginienie ich przychodzi na nich? Oddziela im Bóg boleści w gniewie swoim.
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
Stawają się jako plewa przed wiatrem, i jako perz, który wicher porywa.
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
Bo Bóg chowa synom jego pomstę jego; nadgradza mu, aby to poczuł.
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
Oglądają oczy jego nieszczęście swoje, a z popędliwości Wszechmocnego pić będzie.
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
Co za staranie jego o domu jego po nim, gdyż liczba miesięcy jego umniejszona jest?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Izali Boga kto nauczy umiejętności, gdyż on wysokich sądzi?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
Ten umiera w doskonałej sile swojej, gdy zewsząd bezpieczny i spokojny jest;
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
Gdy piersi jego pełne są mleka, a szpik kości jego odwilża się,
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
Inny zaś umiera w gorzkości ducha, który nie jadał z uciechą.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Spólnie w prochu leżeć będą, a robaki ich okryją.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Oto ja znam myśli wasze i zamysły, które przeciwko mnie złośliwie zmyślacie.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
Bo mówicie: Gdzież jest dom książęcy? gdzie namiot przybytków niepobożnych?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
Izaliście nie pytali podróżnych? a znaków ich izali znać nie chcecie?
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
Że w dzień zatracenia zły zachowany bywa, w dzień, którego gniew przywiedziony bywa.
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
Któż mu oznajmi w oczy drogę jego? a to, co czynił, kto mu odpłaci?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Wszakże i on do grobów zaprowadzony będzie, a w kupie umarłych zawżdy zostanie.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
Słodnieją mu bryły grobowe, i ciągnie za sobą wszystkich ludzi; a tych, którzy go poprzedzili, niemasz liczby.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Jakoż mię tedy próżno cieszycie, gdyż w odpowiedziach waszych zostaje kłamstwo?
