Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Felelt Jób és mondta:
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
Hallva halljátok szavaimat s ez legyen vigasztalástok.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Tűrjetek el engem, majd én beszélek, s miután beszéltem, gúnyolódhatsz!
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
Vajon embernek szól-e az én panaszom, avagy miért nem volnék türelmetlen?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Forduljatok hozzám, iszonyodjatok el s tegyétek kezeteket szátokra!
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Hisz, ha rágondolok, megrémülök, s borzadály fogja el testemet.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Miért élnek a gonoszok, megszilárdulnak, meg is erősödnek vagyonban?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Magzatjuk bizton áll előttük, velök, és ivadékaik szemeik előtt.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Házaik csupa béke, félelem nélkül, és nincsen rajtuk Isten vesszeje.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
Bikája hág s el nem vetél, tehene ellik és nem szül idétlent.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
Kieresztik, mint a juhokat, gyerkőczeiket, és gyermekeik ugrándoznak.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
Énekelnek dobszó és hárfa mellett s örülnek a fuvola hangjánál.
Jóban végzik el napjaikat a egy pillanat alatt az alvilágba szállanak alá. (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
Pedig mondták Istennek: Távozz tőlünk s útaidat megismerni nem kívánjuk;
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
mi a Mindenható, hogy szolgáljuk őt, s mi hasznunk lesz, ha imádjuk őt?
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Lám, nem kezökben van javuk, – a gonoszok tanácsa távol legyen tőlem!
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
Hányszor alszik ki a gonoszok mécsese, és jön reájuk szerencsétlenségök, midőn részeket oszt ki haragjában!
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
Lesznek olyanok, mint szalma szél előtt s mint polyva, melyet elragad a vihar.
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
Isten majd gyermekei számára teszi el jogtalanságát. – Fizessen neki magának, hogy érezze;
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
saját szemei lássák vesztét és a Mindenható haragjából igyék!
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
Mert mi dolga van ő utána házával a hónapjainak száma után, melyek neki rendeltettek?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Istent lehet-e tanítani tudásra, őt, ki a magasakat is ítéli?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
Emez teljes épségében hal el, egészen gondtalan és boldog;
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
sajtárai telve voltak tejjel és csontjainak veleje üde.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
Amaz pedig keserű lélekkel hal meg és nem élvezett a jóból:
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Együtt a porban feküsznek és féreg fedi el őket.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Lám, ismerem a ti gondolataitokat a a fondorlatokat, melyekkel erőszakot míveltek ellenem.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
Midőn mondjátok: hol van a hatalmasnak háza és hol a gonoszoknak sátra, lakása?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
– nem kérdeztétek-e az úton járókat, hisz az ő jeleiket nem ismerhetitek félre:
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
hogy a szerencsétlenség napjára tartatik fenn az, a ki rossz, a harag napjára vitetik el?
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
Ki mondja meg neki szemébe az útját, s a mit cselekedett, ki fizeti meg neki?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Hisz ő a sírkertbe vitetik és a sírhalom fölött virraszt;
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
édesek neki a völgy göröngyei, és ő utána húzódik minden ember, s őelőtte számtalanok.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Hogy vigasztaltok hát engem hiábavalóval, hisz válaszaitok – a mi marad, hűtelenség!
