Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job répondit et dit:
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
Ecoutez, écoutez mon discours, et donnez-moi cette consolation-là!
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Souffrez que je parle, et, quand j'aurai parlé, tu pourras te moquer!
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
Est-ce à l'homme qu'en veut ma plainte? Et pourquoi la patience ne m'échapperait-elle pas?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Tournez les yeux vers moi, et vous serez stupéfaits, et vous mettrez la main sur la bouche!
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Quand j'y pense, je me trouble, et ma chair frissonne.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Pourquoi les impies vivent-ils, avancent-ils en âge, accroissent-ils leurs moyens?
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Devant eux, autour d'eux, leur race s'affermit, et leurs rejetons réjouissent leurs regards.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu ne passe point sur eux.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
Leur taureau saillit, et n'est point impuissant, leur génisse vêle, et n'avorte point.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
Ils promènent leur famille qui égale un troupeau, et leurs enfants s'ébattent.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
Ils chantent au son des cymbales et du luth, et s'égaient au bruit de la cornemuse.
Ils emploient leurs jours à jouir, et la descente aux Enfers est pour eux l'affaire d'un instant. (Sheol h7585)
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
Cependant ils disent à Dieu: « Retire-toi de nous! et pour la science de tes voies nous n'avons aucun goût.
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
Qu'est-ce que le Tout-puissant, pour que nous le servions? et que gagnerions-nous à le prier? »
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Voici, n'ont-ils pas leur bonheur en leurs mains? (Loin de moi les principes des impies!)
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
Combien de fois arrive-t-il que la lampe des impies s'éteigne, et que leur ruine fonde sur eux; que Dieu leur distribue leurs lots dans sa colère;
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
qu'ils soient comme le chaume au souffle du vent, ou comme la balle qu'enlève l'ouragan?
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
C'est à ses fils que Dieu réserve la misère! C'est lui que Dieu devrait punir, afin qu'il en pâtit;
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
c'est lui qui de ses yeux devrait contempler sa chute, et être abreuvé du courroux du Tout-puissant!
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
Car, que lui fait sa maison après lui, quand le terme de ses jours est échu?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Est-ce à Dieu qu'on veut révéler la science, à lui qui juge les Intelligences célestes?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
L'un meurt au sein même du bien-être, dans une sécurité et une paix complète;
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
ses bergeries sont remplies de lait, et la moelle de ses os est toujours rafraîchie.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
Et l'autre meurt, l'amertume dans l'âme, et il n'a point goûté le bonheur.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Ensemble ils sont gisants dans la poudre, et les vers les recouvrent.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Voici, je sais quelles sont vos pensées, et les jugements qu'à tort vous portez sur moi!
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
Car vous dites: « Où est la maison de l'homme puissant, et la tente où habitaient les impies? »
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
N'avez-vous pas interrogé les voyageurs? et ne vous rendrez-vous pas aux preuves qu'ils rapportent?
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
C'est qu'au jour de la ruine, l'impie est préservé, et qu'au jour des vengeances, il est conduit en lieu sûr.
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
Qui est-ce qui lui reproche en face sa conduite, et qui est-ce qui lui rend ce qu'il a fait?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
Il est porté au tombeau, et il veille encore sur le tertre.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
La terre de la vallée pèse doucement sur lui; après lui tous les hommes vont à la file, et ses devanciers sont innombrables.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
Comment pouvez-vous donc m'offrir des consolations si vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.
