< Jobin 21 >
And Job answers and says:
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
“Hear my word diligently, And this is your consolation.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
Bear with me, and I speak, And after my speaking—you may deride.
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
[Is] my complaint [against] man? And if [so], why may my temper not become short?
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
Turn to me, and be astonished, And put hand to mouth.
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Indeed, if I have remembered, then I have been troubled. And my flesh has taken fright.
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
Why do the wicked live? They have become old, Indeed, they have been mighty in wealth.
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
Their seed is established, Before their face with them, And their offspring before their eyes.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
Their houses [are] peace without fear, Nor [is] a rod of God on them.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
His bullock breeds without fail. His cow brings forth safely, and does not miscarry.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
They send forth their sucklings as a flock, And their children skip,
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
They lift [themselves] up at timbrel and harp, And rejoice at the sound of a pipe.
13 He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol )
They wear out their days in good, And in a moment go down [to] Sheol. (Sheol )
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
And they say to God, Turn aside from us, And the knowledge of Your ways We have not desired.
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
What [is] the Mighty One that we serve Him? And what do we profit when we meet with Him?
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Behold, their good [is] not in their hand (The counsel of the wicked Has been far from me).
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
How often is the lamp of the wicked extinguished, And their calamity comes on them? He apportions pangs in His anger.
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
They are as straw before wind, And as chaff a windstorm has stolen away,
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
God lays up for his sons his sorrow, He gives repayment to him—and he knows.
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
His own eyes see his destruction, And he drinks of the wrath of the Mighty.
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
For what [is] his delight in his house after him, And the number of his months cut off?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
Does [one] teach knowledge to God, Since He judges [those] on high?
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
This [one] dies in his perfect strength, Wholly at ease and quiet.
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
His breasts have been full of milk, And marrow moistens his bones.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
And this [one] dies with a bitter soul, And has not eaten with gladness.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
Together they lie down on the dust, And the worm covers them over.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
Behold, I have known your thoughts, And the schemes against me you do wrongfully.
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
For you say, Where [is] the house of the noble? And where the tent—the dwelling places of the wicked?
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
Have you not asked those passing by the way? And do you not know their signs?
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
That the wicked is spared to a day of calamity. They are brought to a day of wrath.
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
Who declares his way to his face? And [for] that which he has done, Who gives repayment to him?
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
And he is brought to the graves, And a watch is kept over the heap.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
The clods of the valley have been sweet to him, And he draws every man after him, And there is no numbering before him.
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
And how do you comfort me [with] vanity, And trespass has been left in your answers?”